Uutiset

Sanokaa vaan Lautturiksi

Ettekö tiedä Lautturia? Hän on se harmaatukkainen mies, joka asuu keltaisessa talossa Kaupunginpuistossa. Häntä sanotaan myös puistovahdiksi ja erakoksi.

Lautturia, eli Jouko Ilosta ryhdyttiin kutsumaan lautturiksi 1990-luvun alussa, kun hän souti ihmisiä veneellä Casinon rannasta Vaakunan rantaan. Nyt, kohta seitsemänkymppisenä, hän nauttii elämästään luonnon rauhassa melkein kaupungin keskellä. Eikä häiriinny yhtään, vaikka häntä kutsuttaisiin kummajaiseksi.

– Kaikki ihmiset ovat erikoisia. Minä vain omalla tavallani, lautturi naurahtaa istuessaan pihakoivun katveeseen.

Mies ei juuri tunnusta pitävänsä maallisesta mammonasta. Hän tekee asioita unelmien ja intohimojen, ei rahan perässä.

– Joka unelmitta elää, se elämättä kuolee, Lautturi lausuu elämänohjeensa.

– En minä lautturin hommaan ryhtynyt setelinkuvat silmissä kiiluen, mutta köyhän on yritettävä kaikkea. Ne lautturikesät ovat jääneet tarkkaan mieleen. Minä muistan ne, ja niistä minut muistetaan.

Lautturi löysi kodin

Jouko Ilonen syntyi Kannaksella Kivennavassa vuonna 1935. Sodan alta perhe pakeni Hauholle Ilosen ollessa 4-vuotias. Karjalaisuus elää miehessä vahvana yli kuudenkymmenen Hämeessä vietetyn vuoden jälkeen.

– Ei historiaansa pakoon pääse. Minä pysyn aina kivennapalaisena, vaikka hämäläinen olenkin nykyään.

Elämänmuutoksen jälkeen Lautturi muutti vuonna 1987 Hauholta Hämeenlinnaan ja alkoi puuhamaan monenlaista.

– Tärkeintä on ollut pitää itsensä elämässä kiinni. Unelmat ovat ihmiselle tärkeitä. Ja se että joku niistä toteutuu joskus.

Yksi Lautturin unelma toteutui vuonna 1992, kun Larin Kyöstin talo keskuspuistosta vapautui. Ilonen oli ihastellut Hämeenlinnan kaupungin omistamaa kiinteistöä jo pitkään.

– Kuljin tästä ohi usein, ja mietin että tuossa on minun tuleva kotini. Näin tässä mahdollisuuden tehdä puutöitä ja elää juuri omannäköistä elämää, Lautturi muistelee.

Mykät piristyvät puheesta

Kun Jouko Ilonen kuuli keskuspuiston talon vapautuneen edelliseltä vuokralaiselta, hän ryntäsi välittömästi kaupungin vuokratoimistoon.

– Menin sinne aamulla todella varhain, etten vaan ole viimeinen jonossa. Kun toimisto aukesi, sain asunnon itselleni kymmenessä minuutissa. Se oli ilon päivä.

Tällä hetkellä Lautturi remontoi taloa, uuden maalipinnan pitäisi olla valmis elokuun lopussa. Lautturia hiukan harmittaa se, että talolta vietiin sen kunnia.

– Jokin historiallinen dokumentti osoittaa, ettei tämä olekaan ollut Larin Kyöstin asuintalo. Kävivät hakemassa sen laatankin seinästä, mutta minä uskon, että tuolla torpassa kirjailijan huone on ollut, Lautturi sanoo.

Ilosella on varmasti kaupungin isoin tontti. Tilaa ympärillä on 17 hehtaaria.

– En minä enää ole mikään puistovahti, vaikka totta kai pidän paikkoja silmällä. Pelkästään se, että joku asuu täällä, rauhoittaa puistoa, Lautturi sanoo.

– Minä olen aina ottanut ihmiset vastaan. Enkä usko, että minua pelätään. Mutta kyllähän tällaista vaaria pitää hiukan kunnioittaa.

– Ihmiset ovat nykyään niin hassuja, tuosta vierestä kävellään, kun haravoin pihaa eikä sanota sanaakaan. Silloin minä saatan sanoa, että mykkäkö siinä kävelee. Ja sitten heti alkaa puhetta tulla. Ihmiset eivät uskalla vain aloittaa keskustelua, se on outoa, Lautturi päivittelee.

Metsäneläimet ja salaperäinen rouva

Lautturin pihan tuntumassa pitää majaansa myös kesäteatteri. Tänä vuonna teatterinväki on saanut oman pukukopin Lautturin talon vierestä.

– Aiemmin teatterilaiset käyttivät tuota talon toista päätyä. Se oli oikein mukavaa aikaa. Minulla on melkein ikävä teatterilaisia, vaikka eivät he kaukana ole nytkään, Lautturi viittaa pihan perällä olevaan koppiin.

– Meillä meni kauhean hyvin yhteen. Erikoiset ihmiset, kuten näyttelijät, pitävät erikoisista persoonista.

Lautturin talon saunalla on tärkeä tehtävä. Se on taiteilijan ateljee, siellä syntyy puusta veistämällä melkein mitä vaan.

– Meinasin aluksi pistää ateljeen tuonne aittaan, mutta sitten tajusin, ettei siinä ole mitään järkeä. Minä haluan rynnätä puutöiden pariin, kun inspiraatio iskee. Ei siinä ehdi lämmittämään aittaa.

Saunassa syntyvät muun muassa erilaiset koriste-esineet, kyltit ja kynttilänjalat.

– Se on minun henkireikäni. Puu ja kivi ovat kiehtovia elementtejä. Niissä on elinvoimaa.

Lautturin piha on myös monen eläimen parkkipaikka.

– Jäniksiä, kettuja, oravia ja jopa hirviä näkyy toisinaan. Ne viihtyvät täällä, rauhassa melskeeltä.

Istutuksista ja kukista voi päätellä pihassa liikkuvan myös kodinhengettären. Hänestä Lautturi ei paljon pukahda.

– Pitäähän sitä vaarilla olla muori. En minä täällä aivan erakkona elele, vaikka moni niin luulee. Mutta siitä rouvasta ei sen enempää, Lautturi lausahtaa salaperäisesti.