Uutiset

Säntäilyä ja suorittamista vai elämästä nauttimista?

Jos uni ei tule ja elämä on muutenkin mennyt säntäilyksi ja suorittamiseksi niin töissä kuin vapaa-ajallakin, niin mistä apu? Kysyimme asiaa työpsykologilta.

Kun ei uni tule
Hyvä päivä alkaa yöstä.

Joopa joo, mutta kun vatvoin yhtä asiaa nukkumaan mennessä ja heräsin miettimään sitä taas aamuyöllä. Sitten kello jo soi. Voi tuska, mikä olo.

Mehiläisen työpsykologi Hanna Lemmetyisen mukaan tilapäinen unettomuus kuuluu elämään. Se kertoo siitä, että välittää.

Tosin jos unettomuus jatkuu, tulee siitä toiminnallista. Silloin nukkumaanmeno jo jännittää ja aiheuttaa stressiä.

Työpsykologi neuvoo, että hiilihydraattipitoinen iltapala auttaa nukahtamiseen. Myös rutiinit auttavat. Silloin keho alkaa tuottaa melatoniinia ja alkaa väsyttää. Rutiinien avulla keho valmistautuu jo nukahtamiseen.

-Yösukat ovat parempi vaihtoehto kuin yömyssy. Enemmän kuin yksi annosta alkoholia tutkitusti heikentää unenlaatua.

Kun mikään ei tunnu miltään

Elämästäni on tullut yhtä suorittamista. Menen ja tulen. Äkkiä kauppaan, äkkiä ruokaa pöytään. Nopeasti lenkkarit jalkaan ja lenkille. Sitten pyykkikasan kimppuun ja vielä vähän töitä.

Mikä on oikeasti minulle tärkeää? Sitä työpsykologi kehottaa miettimään. Kun omat arvot ovat kirkkaat, on helpompi ohjata omaa toimintaa ja tavoitteita.

-Arvot toimivat ilmansuuntina, Hanna Lemmetyinen opastaa.

Lemmetyinen sanookin, että jokainen voi olla oman elämänsä subjekti, eikä vain ajelehtiva osa.

-Pitäisi opetella nauttimaan tästä hetkestä. Kun ripustaa pyykkejä, voi samalla ihailla, mitä luonnossa tapahtuu, eikä miettiä, että mitä sitten pitää tehdä.

-Omaa elämää pitää suunnata. Tavoitteet ovat konkreettisia lopputuloksia ja teot pieniä askelia lopputulosta kohti.

Lemmetyisen mukaan usein uupumuksen taustalla on arvovajetta. Silloin pitää alkaa miettiä, mikä oikeasti on tärkeää ja itselle arvokasta.

Kun kännykkä piippaa ja työnantaja vaatii

Töissäni karsitaan koko ajan kuluja ja koko ajan pitäisi työajalla tehdä enemmän ja enemmän. Vielä kotonakin kännykkä soi ja kotikone pitää huolen, että töitä voi tehdä aina kun pomo vaatii ja omatunto kolkuttaa. Illalla viimeisenä pitää tarkistaa työsähköposti ja katsoa, onko kaikki kunnossa.

-Ennen oli ulkoisia rajoja, mutta nykyään niitä ei enää ole. Todellisuus panee koetukselle ihmisen sisäiset rakenteet.

Lemmetyinen muistuttaakin, että ihmisen sisäinen rakenne ei ole pysynyt tekniikan perässä. Samaan aikaan työelämässä on otettu kaikki löysät pois.

Millä sitten selvitä siitä, että vaatimukset ovat kovat ja koko ajan on saatavilla?

Lemmetyinen neuvoo, että tehtävät pitää asettaa tärkeysjärjestykseen. Työaika pitää osata myös rajaamaan: teetkö tänään illalla töitä, luetko meiliä kotona, osaatko ilmaista työtilanteesi ja rajasi palaverissa tai esimiehelle.

-Pitää antaa myös itselleen rauha keskittyä. Älä avaa sähköpostia, pane puhelin äänettömälle ja työhuoneen ovi kiinni tai hakeudu rauhalliseen tilaan ja kerro, että nyt tehtävä vaatii keskittymistä.

Entä sitten, jos päivä toisensa jälkeen työpäivä venyy ja vielä viimeiseksi illalla työsähköposti kutsuu?

-Pitää miettiä, mihin se liittyy. Onko se oma sisäinen maailma ja vastuuntunto vai työtilanne? Vai pakenetko työhön pahaa oloa kotona?

Pienillä kikoilla voi saada työpäivään kuitenkin mielekkyyttä lisää. Tehokkaat rutiinit, tauotus ja vaikka hetkellinen rentoutus.

-Haenko seitsemännen kahvikupin vai panenko silmät kiinni ja hengittelen rauhassa?