Uutiset

Säröille pistelty luontosuhde

Mennyt kesä on koetellut suomalaisten uskoa kotimaan luonnon turvalliseen vakauteen. Toistuvat rankkasateet , tuhoisat trombit sekä kiusallisten hyönteisten invaasiot ovat laittaneet lujille ”Suomen kesä on kaikkein ihanin”-tyyppisen vakaumuksen.

Lapissa tunturimittarin toukat kalusivat koivut luurangoiksi. Etelämmässä ampiaiset ja entistäkin runsaammat hirvikärpäspopulaatiot piinaavat riehakkaasti viattomia ihmisiä. Kiusa on ollut niin tuntuvaa, että elämää kunnioittavimmatkin luontosuhteet alkavat vaurioitua. Näin on käynyt itsellenikin.

Vanhassa puutalossamme on pitkään eletty gandhilaisessa hengessä luontosuhteita vaalien niin sisällä kuin ulkona pihapiirissä.

Lintuja hyysätään talvisin ruokatarjoiluilla, kesäisin kylpy- ja juomamahdollisuuksilla. Herukka- ja kirsikkasato jaetaan siivekkäiden kanssa verkkoja virittelemättä. Osa pihasta rehottaa niittymäisenä perhosten ja mehiläisten iloksi.

Kaikenlaiset kutsumattomatkin vieraat kuten muurahaiset ja hämähäkit saavat olla ja mennä rauhassa. Sisään eksyneet mehiläiset ja ampiaiset pyydystetään hellävaraisesti juomalasin ja postikortin avulla ja päästetään vapauteen hyvää päivänjatkoa toivotellen.

Tai siis pyydystettiin ja päästettiin. Idylli on nimittäin ohi. Luontosuhteeseen on tänä suurena ampiaiskesänä tullut särö, jollei suorastaan vaurio.

Joskus heinäkuun lopulla makuuhuoneen ikkunankarmin tienoilla alkoi kuulua ripsahtelua. Ääniä kuunneltiin hyväntahtoisesti, vaikka useina aamuina herättiin anivarhain surinaan ja pörinään. Ampiainen pyydystettiin ja päästettiin vapauteen.

Aamu aamulta ikkunassa surraavien raitapeppujen määrä kasvoi. Tilannetta ryhdyttiin selvittämään ja mahdollisia reikiä tilkitsemään. Turhaan.

Herääminen timakkaan ampiaisenpistoon kiukutti. Polvi kirveli ja turposi. Taas tutkittiin ja tilkittiin. Toinen nukkuessa saatu pisto tuli kaulaan. Sattui pahuksesti ja harmitti vielä enemmän.

Mistä niitä tulee?

Kysymys esitettiin yhä useammin ja turhautuminen kasvoi. Vainoharhaisuutta alkoi ilmetä. Yöunetkin kärsivät.

Kun isäntä ja emäntä taas kerran istuivat saamiaan pistoja synkkinä vertaillen, kaksi pörrääjää pujahti vaatekomeron ovesta huoneeseen. Ja kolmaskin vielä. Se suvaitsi kaartaa sängyn alta tuikata piikkinsä jo kerran pistettyyn polveen.

Tämä on jo sotaa!

Vaatekomeron katosta löytyi kuin löytyikin välikattoon johtava reikä. Vastoin kaikkia periaatteitamme jouduimme taistelussa turvautumaan lopulta ilmastointiteipin ohella kemiallisiin aseisiin.

Rapinat, pörinät ja pistelyt loppuivat. Raidin kirpeä tuoksu komerossa ja vaatteissakin muistuttaa viattomuuden ajan loppumisesta.

Ensi kesänä ampiaisia ennustetaan olevan vielä tätäkin kesää enemmän. Ei se mitään. Väkivallattomuuden periaate on jo valmiiksi romutettu ja aseet valmiina.

Päivän lehti

5.6.2020