Uutiset

Sarvikuono palaa taiteeksi

Hattulalainen keraamikko Susanna Immonen kuunteli raku-uunin ääniä ja pelkäsi keramiikkasarvikuononsa puolesta.

Hän oli juuri valmistautumassa esittelemään rakupolttoa Hovinkartanon keramiikkatapahtumassa.

-Jännittää. Nuo rapinat eivät kuulu asiaan. Pelkään, että sarvikuono menee rikki, Immonen sanoi tuhatasteisen uunin edessä.

Pelko oli turha. Immonen nosti ehjän esineen ulos uunista pihdeillä ja heitti päälle purua. Sarvikuonon pää syttyi palamaan ja tuli antoi sille rakumaisen pinnan.

Rakupoltto on vanha japanilainen tekniikka. Esine poltetaan kaasu-uunissa, savustetaan ja laitetaan lopuksi kylmään veteen. Ne osat työstä, joita ei ole lasitettu mustuvat ja lasitetussa osassa väri tulee esille.

-Tässä ei koskaan tiedä, mitä tapahtuu. Joka esine on uniikki.

Immonen opiskeli keramiikkataiteilijaksi Englannissa, jossa ala on yhtä arvostettua kuin muutkin taidemuodot. Se ei kuitenkaan riitä. Keramiikan tekeminen on Immoselle vielä sivubisnes.

-Haaveeni on, että voisin tehdä tätä ympäri vuoden. Taidekeramiikka ei kuitenkaan tuo tasaista tuloa.

Siksi yhden lapsen äiti tekee välillä kerho-ohjaajan ja lastenhoitajan töitä, jos ei ole päiväkodissa sijaisena tai Iittalan lasitehtaalla hommissa. Keraamikoksi hän ehtii kerran viikossa ja lomilla.

-Tasapainottelen muun elämän kanssa, niin että pystyn tekemään sitä, mikä on intohimoni.


Dreijauksen voi oppia parissa vuodessa

Myös mikkeliläinen keraamikko Paula Ruuttunen tekee taidetta päätoimisesti vai kesällä. Silloin hän dreijaa urakalla ja polttaa esineet puu-uunissa.

-Esineen ulkonäköön voi vaikuttaa sillä, minne päin uunia esineen laittaa, Ruuttunen kertoi.

-Mitä puuta sä käytät, paraislainen keraamikko Cornelius Colliander kysyi Ruuttuselta.

-Halvinta. Kuusi on hyvää, Ruuttunen naurahti.

Ruuttunen on ollut alalla 20 vuotta, Colliander 30.

-Dreijauksen oppiminen vie pari, kolme vuotta, polttamisen oppimiseen menee kauemmin, Colliander sanoi.

Vielä 1970-luvulla keramiikkatyöt poltettiin sähköuunissa. Ruuttusen mukaan puu-uunissa saa efketin, jota ei muulla keinon saa.


Taide-esine on kuin luomutuote

Ruuttunen harmitteli, ettei keramiikasta olla valmiita maksamaan niin paljon kuin esineen tekemiseen kuluva aika vaatisi. Hinta täytyy pitää kohtuullisena, jos haluaa myydä.

-Tilanne on vähän sama kuin luomutuotteilla. Monet ovat innostuneita ja haluavat niitä kauppaan, mutta sitten kun niitä tulee, kukaan ei halua maksaa niin paljon.

Colliander on kaupunginvaltuutettu, mutta hänen mielestään se, että hän istuu kaupunginhallituksessa, ei auta alan profiilin nostossa. Ylhäältä ei voi määrätä, mistä kukakin pitää.

-Imagon noston pitäisi tulla taiteilijoilta itseltään. Siinä taiteilijoilla on iso työsarka.

Collianderin mukaan Suomessa on paljon ihmisiä, jotka ymmärtävät kauniiden esineiden päälle; kirveenvarsikin voi olla kaunis.

-Meillä on vielä tuore suhde käsin tehtyihin esineisiin, keraamikko kiitteli.

Sekä Ruuttusen että Collianderin töitä on esillä Hovinkartanon näyttelyssä.

Näyttelyn jyryttäjän Irja Rantalan mukaan Suomessa on valtavasti keramiikkataiteilijoita.

-Moni on viikonloppukeraamikko. Keramiikka on paljon muutakin kuin Kyyrölän Savea, Rantala muistutti ja lisäsi, ettei hän tarkoita sanomisellaan väheksyä Kyyrölää. (HäSa)

Hovinkartanon keramiikkatapahtuma jatkuu sunnuntaina Hauhon Sotjalassa kello 10-16. Ohjelmassa rakupoltto-, dreijaus- ja valusavinäytöksiä.