Uutiset

Sateet haittaavat sadonkorjuuta

Märkä maa sekä lämmin ja kostea sää syövät satotoiveita Kanta-Hämeessä. Proagrian neuvonta-agrologi Heikki Levomäki sanoo, että nyt tarvittaisiin poutaa ja kuivattavaa paistetta sekä tuulta.

Kosteus on pidentänyt viljojen kuivatusaikoja kaksin- jopa kolminkertaisiksi keskimääräisiin syksyihin verrattuna. Kuivatuskustannukset ovat nousseet samassa suhteessa. Kaikin paikoin pellot eivät kanna puimureita. Hyviäkin satoja on tulossa niillä alueilla, joissa maaperä on sopivasti vettä läpäisevää ja sateita on tullut sopivasti kesän ja syksyn aikana.

Joinakin vuosina puimurit ovat liikkuneet pelloilla vielä, kun pakkaset ovat jo alkaneet.

– Nyt on niin lämmintä ja kosteata, että tokkopa vilja säilyy itämättä niin, että sitä voitaisiin puida monien viikkojen kuluttua pakkasten tultua, Levomäki arvioi.

Hänen mukaansa sato yritetään vielä saada pois pelloilta, jos maa vain kantaa koneet.

Joissakin arvioissa on esitetty, että viljasta jäisi Hämeessä peltoon 5-10 prosenttia ja öljykasveista jonkin verran enemmän. Levomäki ei uskalla vielä ryhtyä arviomieheksi tässä asiassa.

Joillakin tiloilla kaikki on saatu puitua, toisilla lähes kaikki on vielä puimatta ja voi jäädäkin.

Kuivurien kehitys vauhdittunee

– Vaikka kesä oli sateinen, ei ollut lakoonnuttavia rankkasateita ja kerralla satoi kohtuumääriä. Tämän takia viljat ovat pääosin pysyneet hyvin pystyssä ja niitä voidaan puida myöhäänkin. Etenkin rypsi kestää myöhäistäkin puintia, hän kertoo.

Levomäki uskoo, että kuluva syksy vauhdittaa kuivureiden lämmitysjärjestelmien kehittämistä. Nyt ne toimivat lähes yksinomaan öljyllä, mutta haluja kotimaisen polttoaineen käyttöön on kovastikin. Kun öljyn hinta on korkea, ja tuskin laskee, vaihtoehtojen etsiminen houkuttelee.

Mikäli viljaa jää korjaamatta, lisää ongelmia on edessä viimeistään keväällä. Jos pakkaset tulevat ennen kuin maa saa lumipeitteen, vilja voidaan kohmeisilta pelloilta murskata tai kyntää peltoihin. Kevätkyntökin on mahdollista Hämeen keskisillä alueilla, muttei savisilla pelloilla Lounais-Hämeessä. Siellä kevätkyntöjen seurauksena pellon pinta kuivuu liikaa.

– Jos vilja jää makaamaan pellolle, eikä sitä sada keväälläkään pois, suorakylvö eli kylväminen muokkaamatta tuskin onnistuu, Levomäki sanoo.

Maatiloilla on myös ns. korjuuvelvoite, joka johtuu peltoalatuista. Kun tukia on saatu, vilja pitää myös korjata. Jollei se mitenkään onnistu, viljelijän on tehtävä satovahinkoilmoitus ettei menetä tukia.

Monella voi alkaa remmi luistaa

Renkolainen Pertti Inovaara sai 70 hehtaarin siemenviljaviljelyksestään ajoissa talteen 30 hehtaaria. Sitten tuli kahden viikon tauko. Keskiviikkona hän yritti jatkaa puimista.

Miehen mietteet puimurin päällä olivat perin synkät.

– Tavara on itänyttä moskaa. Tekisi mieli ajaa se suoraan metsään. En tiedä kelpaako se rehuksikaan. Mutta kun viljelijä on sellainen, että aina vaan yrittää ja yrittää eikä osaa lopettaa. hän sanoo.

Inovaaran mukaan onnellinen on se, jonka vilja on tällä hetkellä siilossa. Muiden kannattaisi hänen mielestään jättää puiminen sikseen.

– Monella kaverilla voi alkaa remmi luistaa, kun viimeisetkin huomaavat, ettei enää kannata puida.

Hän ihmettelee niitä ennustajia, jotka jo juhannuksen jälkeen alkavat puhua ennätyssadoista, kuten tänäkin kesänä tapahtui.

– Ennustukset harmittavat, kun luonto on kuitenkin se, joka määrää olosuhteet. Sato on saatu vasta, kun se on tallessa. Tämä tavara jää nyt peltoon. (HäSa)