Uutiset

Schmausserin huvila on kaunotar

Hämeenlinnan tyylipuhtainta jugendtaloa, Schmausserin huvilaa, ei olisi Vanajaveden rannassa ilman kuohuvaa olutta.
Talon vuonna 1902 rakennuttaneella baijerilaisella oluttehtailija Johan Fredrik Schmausserilla (1827-1904) ei ollut tarvetta pihistellä kustannuksista, sillä hän teki omaisuuden Hämeenlinnassa ja Valkeakoskella sijainneilla oluttehtaillaan.

Ei siis ihme, että Schmausser palkkasi huvilaansa suunnittelemaan aikansa nimekkäimmät hämeenlinnalaisarkkitehdit: Carl Alfred Cavénin ja Henrik Reinhold Helinin.

Pikkurahalla nimimiehet eivät töihin ryhtyneet, sillä olihan Cavén suunnitellut Hämeenlinnaan jo raatihuoneen ja palokunnantalon, eikä Helin jäänyt pekkaa pahemmaksi.

Jugendistaan tunnetun Helinin käsialaa on säilynyt tähän päivään muun muassa virastotalona tunnettu entinen Anniskeluyhtiön talo Raatihuoneenkadun ja Rauhankadun kulmassa.

On arveltu, että juuri Helinin vaikutuksesta Schmausserin huvilasta tuli se mikä se on: Hämeenlinnan tyylipuhtain jugendin edustaja. Täyttä varmuutta asiasta ei kuitenkaan ole, sillä rakennus suunniteltiin yhteistyönä.

Kiitos Schmausserin, Cavénin ja Helinin Vanajaveden rantaan nousi poikkeuksellinen rakennus. Sen kulmatorni ja -parveke sekä lukuisat ulokkeet ja ikkunat luovat näennäisen vallattoman vaikutelman, joka jatkuu sisätiloissa.

Todellisuudessa vallattomuus on valjastettu tiukasti jugendin kuosiin.

Nykyisin kaupungin omistama Schmausserin huvila on tänään yhtä ahkerassa käytössä kuin oluttehtailijan ja Kultakeskuksen aikana. Enää se ei vain ole asuinkäytössä, vaan talo on ollut kohta 30 vuotta teatterin työntekijöiden tyyssijana.

Teollisuuden varjossa elänyt talo on pyhitetty kulttuurille vastakin.

Oluttehtaan takana

Viinatehtaat ja olutpanimot olivat Hämeenlinnan vanhinta teollisuutta. Nykyisten Arvi Kariston Kadun ja Palokunnankadun kulmassa sijainneella tontilla toimi jo 1700-luvulla kruunun viinanpolttimo ja oluttakin tontilla tehtiin jo 1850-luvun alusta asti. Schmausser osti tehtaan kauppias J.F.Lönnholzilta vuonna 1883 oltuaan siinä ensin vuokralla. Vuonna 1902 hän rakennutti tontille lopulta yksityishuvilansa.

Kultakeskuksen teknillisenä johtajana työskennelleen Hjalmar Armfeldin näkemys Schmausserin huvilasta ja Kultakeskuksesta ei aivan vastannut todellisuutta, sillä kyse oli ilmeisesti mainoksesta.

Kun Schmausser tuli Hämeenlinnaan, oli kaupungissa jo kaksi muutakin oluttehdasta: yksi Palokunnankadun toisessa päässä ja toinen Lukiokadulla. Palokunnankatu tunnettiin kaupungissa pitkään Pryki- eli Panimokatuna. Olut- ja viinatehtailijat olivat kaikki kaupungin rikkaimpia ja vaikutusvaltaisimpia miehiä.

Scmausserin huvila nousi tontille vuonna 1902 Valkeakoskelle toistakymmentä vuotta aiemmin muuttaneiden Schmaussereiden yksityihuvilaksi. Kovin kauan ei Scmausserin perhe ehtinyt huvilastaan nauttia, sillä Schmausser kuoli jo kaksi vuotta huvilan valmistumisen jälkeen. Perhe vuokrasi tehtaansa E.Kauppiselle ja A.Kiutulle, jotka jatkoivat sen toimintaa.

Kieltolaki (1919-1932) antoi lopullisen kuoliniskun paikallisille panimoille 1910-luvulla – niin myös Schmausserin oluttehtaalle. Kiuttu ja Kauppinen tosin jatkoivat vielä Lukiokadun tehdasta kalja- ja virvoitusjuomatehtaana.
Hämeenlinnan olutteollisuus painui vaivihkaa unholaan.

Kultakeskuksen aika kesti kauan

Schmausserin kuolinpesä myi tehtaan rakennuksineen heti, kun tehtailijan leski Josefina Schmausser vuonna 1917 kuoli. Rakennukset päätyivät lopulta Hankkijan omistukseen ja olivat sen varastoina kolme vuotta. Vuonna 1920 kiinteistöt osti silloinen Kultaseppien keskus Oy, joka muutti nimensä vuonna 1922 Kultakeskukseksi.

Kultakeskus toimi vanhassa oluttehtaassa yli 50 vuotta. Tehdasta levitettiin ja venytettiin 20- ja 50-luvuilla ja lopulta se piilotti Schmausserin huvilan lähes kokonaan. Huvilassa asui Kultakeskuksen työntekijöitä.

Markku Tanni/HäSa

Aivan uusi lehti Scmausserin talon historiassa kääntyi vuonna 1975, kun Kultakeskukselle valmistui Paroisille uudet tilat.
Kaupungin omistukseen siirtyneet Kultakeskuksen varasto ja Schmausserin huvila remontoitiin Hämeenlinnan Kaupungin Teatterin käyttöön. Muutamassa vuodessa tehdas muuttui virkamiesten tyyssijaksi, kun vanhaan oluttehtaaseen muutti entisestä sotilaskirkosta vuoden 1978 alussa Maakunta-arkisto sekä Hämeenlinnan perusturvakeskus.

Maakunta-arkiston aika päättyy vanhassa oluttehtaassa parin vuoden kuluttua, kun sille valmistuu uudet tilat Keinusaareen. Tämän jälkeen Hämeenlinnan perusturvakeskus valtaa ilmeisesti kokonaan vanhan tehtaan. (HäSa)

Lähteet:
Hämeenlinnan kaupungin historia
Hämeenlinnan maakunta-arkisto
Yrjö Vihervuoren arkisto

Mikä ihmeen perhe?

Johann Friedrich (Johan Fredrik) Schmausser (1827-1904) oli aikanaan yksi Hämeenlinnan vaikutusvaltaisimmista ja rikkaimmista miehistä. Tämän päivän Hämeenlinnassa Schmausserista muistuttaa hänen rakennuttamansa huvila.
Sukunimi jäi elämään myös Valkeakoskelle. Schmaussereiden oluttehtaan ”Pryvin” rakennukset jäivät nimittäin osaksi Kauppilanmäen ulkomuseota.

Baijerissa Thalmansfeldissä syntynyt panimomestari muutti jo nuorena Ruotsiin ja 31-vuotiaana lopulta Suomeen saatuaan työpaikan Ryttylästä Granbergin olutpanimosta. Schmausserin Hausjärven vuosista ei tiedetä paljon, mutta vuonna 1860 hänelle syntyi kotiapulaisen kanssa avioton poika, Johan Wilhelm (1860-1948), jonka Schmausser adoptoi.

46-vuotiaana J.F.Schmausser avioitui ruotsalaisen 27-vuotiaan Josefina Thörnellin (1846-1917) kanssa. Oluttehtailija asettui perheineen Hämeenlinnaan vuokrattuaan oluttehtaan, jonka hän osti omakseen vuonna 1883. Toisen oluttehtaan hän perusti Valkeakoskelle vuonna 1876, jonne koko perhe muutti vuonna 1891.

Josefina ja Johan Fredrik Schmausserille syntyi kolme lasta.
Perheen esikoinen Fredrik Karl Schmausser (1873-1961) jatkoi isänsä työtä Valkeakosken oluttehtaan johtajana tämän kuoleman jälkeen. Valkeakoskella Kalle-herrana tunnettu johtaja avioitui Sigrid Vossin kanssa ja he saivat vuonna 1915 tyttären.

Schmaussereille vuonna 1875 syntynyt sairaalloinen Anna jäi naimattomaksi, mutta vuonna 1878 syntynyt Johanna (Hanna) avioitui 25-vuotiaana valkeakoskelaisen apteekkari Johan Gustafssonin kanssa. Hanna kuoli jo 30-vuotiaana ja hänen poikansa Göran eli vain 14-vuotiaaksi.

Tehtailijan adoptiopoika Johan Wilhelm Schmausser suoritti Helsingin Yliopistossa filosofian kandidaatin tutkinnon ja eli perintönsä turvin pitkään Hämeenlinnassa. Varsinaista työtä hän ei ilmeisesti tehnyt, mutta osallistui innokkaasti kunnallisiin luottamustehtäviin.

J.F.Schmausser jätti kuollessaan vuonna 1904 jälkeläisilleen huomattavan omaisuuden. Kun hänen leskensä Josefiina kuoli vuonna 1917, vuokrattiin Schmausserin Hämeenlinnan oluttehdas ulkopuolisille. Schmaussereiden valtava omaisuus myytiin ensimmäisen maailmansodan aikana.

Päivän lehti

28.10.2020

Fingerpori

comic