fbpx
Uutiset

SDP kaipaa sosiaalitanttojen kaitsijaa

markku peltonen

Ruikutusta. Puoluesihteeri Eero Heinäluoma kyllä kelpaa medialle SDP:n uudeksi puheenjohtajaksi, mutta valintatapa on väärä: Heinäluoma on liian ylivoimainen.

Helsingin Sanomatkin ruikuttaa keskiviikon pääkirjoituksessa. Kisa uhkaa latistua, jos ulkoministeri Erkki Tuomioja ei astu kehään. Lehti perää “todellista puheenjohtajakisa”.

Mikä ihmeen kisa minkä hyvänsä puolueen puheenjohtajan valinnasta pitää järjestää? Tuleeko puoluejohtajan valinnan olla aivan olympiatason show?

Heinäluoma on (nyt) ylivoimainen. Mitä sitten jos onkin?

Urheiluhengen suitsuttamista tärkeämpää on sentään se, millaisen puheenjohtajan SDP on saamassa Eero Heinäluomasta.

Kuten arvata saattoi, Heinäluomalta perättiin heti kättelyssä linjalausuntoa. Puheenjohtajakokelas ei astunut ansaan vaan kertoi, että hänen mielestään demaripuolueen linjaa pitää rukata pari piirua lähemmäs ihmistä.

Heinäluoman vastaus on viisas, joskin yhtä tyhjän kanssa. Kukapa puoluejohtaja ei haluaisi johtaa joukkojaan ihmisen lähelle!

Koko hokema pari piirua sinne tai tänne on aikansa elänyt. Käsite syntyi 1960-luvulla Rafael Paasion puheenjohtajakaudella. Totta kai 40 vuotta vanha fraasi on SDP:n kehittämiseen tähtääville keskusteluille pelkkä rasite.

SDP on kuitenkin sen verran kääkkien puolue, että esiin nousee varmasti pohdinta puolueen linjan suuntaamisesta oikealla tai vasemmalle.

Menneisyydessä on turvallista, joskin myös petollisen harhaista, elää.

Rafael Paasion aikaista oikeisto-vasemmisto-akselia ei EU-Suomessa ole enää olemassakaan.

SDP:n puheenjohtajan valinta on demareiden puoluekokousedustajien tehtävä. SDP on kuitenkin suuri puolue ja tässä mielessä Heinäluoman valinta koskettaa koko Suomea, maan tulevaisuutta.

Heinäluoma suitsuttaa hyvinvointivaltion puolesta, mutta tähdentää, ettei sitä voi pakastaa. Jotain sellaista hän kaiketi tarkoittaa, ettei vanhaan voi juuttua?

Jos hyvinvointivaltio on Heinäluoman silmäterä, hänellä on puoluejohtajana tehtävä ylitse muiden: hänen on pidettävä kurissa puolueensa sosiaalitantat ja -sedät.

Hyvinvointivaltio pysyy pystyssä vain järkevällä talouspolitiikalla. Jakaa ei voi enemmän kuin jaettavaa, vaikka kuinka mieli tekisi. Kahden käden rahanjako kaiken hyvän nimissä on tanttojen ja setien perisynti.

Hyvinvointivaltiota hokevat tantat ja sedät toimivat tosiasiassa hyvinvointia vastaan: rahajaon pääteasema on julkisen talouden kriisi.

Demareissa on liikaa porukkaa, joka ei tunne edes kansantalouden perusteita. Rahan loppumista valtion, kuntien ja Kelan kassoista ei torjuta sillä, että painetaan lisää seteleitä.

Yhtä selvää on se, että yksilöiden vastuuta on lisättävä ja yhteiskunnan supistettava. Esimerkiksi terveydenhuollossa pilleripolitiikkaa on korvattava kansalaisvastuulla. Yksilöiden on opittava pitämään huolta terveydestään.

Demareissa on liikaa porukkaa, joka ei tunne edes kansantalouden perusteita.

Menot