Uutiset

SDP unohti köyhät ja muisti hyväosaisia

Rividemari ja entinen Eero Heinäluoman (sd.) avustaja Hannu Jouhki on kirjoittanut pamfletin Demari ajaa bemarilla.

Jouhki kirjoittaa paljon enemmän asian vierestä kuin asiaa. Hän syyttää demareita hyvin toimentulevan, työssäkäyvän keskiluokan unohtamisesta ja ennen kaikkea tulonsiirroilla elävien asian ajamisesta.

Noista väitteistä olen tasan päinvastaista mieltä. SDP on ennen kaikkea hyväosaisten palkansaajien puolue. Yhdessä ay-liikkeen kanssa se on ajanut ahtaasti ja juuri palkansaajien asiaa.

Esimerkkejä löytyy vaikka kuinka. Paljolti SDP:n syytä oli, että monet kaikkein köyhimpien sosiaaliturvaa parantaneet ehdotukset romuttuivat Sata-komiteassa. SDP:n edustajat halusivat pitää kiinni siitä, että palkansaajien ansiosidonnaiset korvaukset ja muut edut turvataan.

Jouhki kirjoittaa, että SDP:n jatkuvat vaatimukset etuuksien ja tukien korotuksista leimaavat puolueen työtä vieroksuvien edunajajaksi.

Paavo Lipposen hallitusten (1995-2003) ratkaisuista ei tuo vaara tule ihan äkkiä mieleen. Lipposen hallitus leikkasi tulonsiirtoja enemmän kuin yksikään muu hallitus sitä ennen tai sen jälkeen.

Kokonaissumma oli noin 25 miljardia markkaa. Summa vastaa nykypäivän viittä miljardia euroa.

Kylmää kyytiä tuli myös verotuksen puolella. Tulonsiirroista poistettiin ansiotulovähennys. Käytännössä päätös merkitsi peruspäivärahan, opintotuen ja työmarkkinatuen sekä pienimpien eläkkeiden verotuksen rajua kiristymistä. Myös vuokratukien omavastuuta korotettiin.

Seuraukset näkyivät katukuvassa. Suomeen syntyivät ennen lähes tuntemattomat leipäjonot.

Porvarihallitus laajensi ansiotulovähennyksen koskemaan myös tulonsiirtoja ja eläkkeitä. Myös pienimpiä eläkkeitä, opintotukea ja muita etuuksia on parannettu kuluneella hallituskaudella.

Perinteisenä työväenpuolueena tunnetun SDP:n ongelmana on pikemminkin juuri köyhien ja syrjäytyneiden unohtaminen kuin heidän hyysäämisensä. Siksi SDP:n perälauta vuotaa perussuomalaisten suuntaan.

Puolueesta eivät lähde Jouhkin mainitsemat hyvin koulutetut ihmiset. Heitähän puolue juuri kosiskelee. Paljon kertoo jo puoluesihteeri Mikael Jungnerin pohdinta siitä, miten koko sosiaali-sanan voisi jättää pois nimestä. Demokraateista saisi sen vaikutelman, ettei mitään sosialismin kanssa flirttailua ole koskaan ollutkaan.

Puolueesta vuotavat teollisessa murroksessa sivuraiteelle joutuneet, työttömyysputkeen sysätyt ja Timo Soinin nimittämät ”karvapersedemarit”, jotka kavahtavat SDP:n vihertymistä ja poliittiseen keskustaan siirtymistä.

Jouhkin mielestä SDP käyttää ratkaisuissaan menneisyyden työkaluja. Pikemminkin kyse on siitä, että puolue on hukannut nuo menneisyyden työkalut, oman historiallisen taustansa, muttei ole löytänyt uutta poliittista missiota.