Kolumnit Uutiset

SDP:n ongelmina Antti ja ohjelma

Mitä useammin demarit joutuvat kieltämään julkisuudessa puheenjohtajapelin, sitä epäuskottavammalta kieltämiset kuulostavat.

Puheenjohtaja Antti Rinteen tie on topissa. SDP:n kannatuksen nousukiito katkesi huhtikuussa. Sen jälkeen on tultu tasaisesti alas ja luisu sen kuin jatkuu.

Rinne ei ole joukkojen hurmaaja. Puhe takeltelee, habitus ja totinen inttäminen vievät mielikuvaa menneeseen. Kun edeltäjä Jutta Urpilainen pyrki katkomaan siteitä ay-liikkeeseen, näyttävät Antin toimet päinvastaisilta.

Mielikuva menneeseen takertuneesta miehestä on vahva

Politiikassa pelin ratkaisee äänestäjien mieleen piirtyvä kuva, ja tässä pelissä Rinne on altavastaaja.

Politiikan arkista työtä eivät edesauta sujuva esiintyminen, eikä ulkoinen habitus. Suosiolle ne kuitenkin tekevät mannaa.

Rinne on 53-vuotias. Timo Harakka on saman ikäinen. Kuka uskoisi?

Kolumnipalstoilla Rinteen manttelia asetetaan jo ties kenen niskaan: Tytti Tuppurainen, Antti Lindtman, Susanna Huovinen, Timo Harakka, Sanna Marin… Onhan näitä.

Edustavia ja osaavia iso joukko, kieltämättä.

Eri asia on, löytyykö joukosta puolueen uudistamiseen pystyvää, joka vielä henkilökohtaisella viehätysvoimallaan hurmaisi äänestäjät.

Uudistumista SDP kaipaa. Puolue vastasi hyvin teollisen Suomen duunarien huutoon, mutta ei ole havahtunut työelämän sirpaloitumiseen ja monimuotoistumiseen. SDP elää liikaa menneessä ja kiinni ay-liikkeessä.

Uusia avauksia tarvitaan enemmän kuin toisten ideoiden torppaamista. Tyypillistä demareille on muun muassa kielteinen asenne perustuloon, jonka saisivat kaikki 18 vuotta täyttäneet. Perustulo yhdistäisi tuet ja työnteon. Järjestelmä vähentäisi valtavasti byrokratiaa.

Palvelualoilla ja kaupassa on paljon töitä, jotka jäävät tekemättä, koska alhainen tuottavuus suhteessa työn hintaan ei ole tasapainossa. Perustulon antama palkkakompensaatio voisi ratkaista ongelman.

Demarit ovat valmiita torppaamaan myös sen, että työtön voisi mennä joksikin aikaa näyttämään työkykynsä työnantajalle ilman palkkaa.

Uudistumisen malleja demareille löytyy veljespuolueista. Tony Blair uudisti Britanniassa työväenpuolueen tukemaan vapaata markkinataloutta. Työmarkkinaohjelmasta hän poisti vanhakantaisia opinkappaleita, ja vaalivoitto oli taattu.