Uutiset

SDP:n tilanne kovin lohduton

SDP
on menossa kohti katastrofia. Siinä Aamulehden otsikko, jonka alla valtio-opin dosentti Pertti Timonen ennustaa SDP:lle murskatappiota ensi kuun eduskuntavaaleissa.

Erityisen kovaa Timonen arvostelee puoluejohtaja Jutta Urpilaista unohtamatta kuitenkaan sitä tosiasiaa, että puolueen kenttäväki nosti puolueen johtoon juuri Urpilaisen.

SDP menee kohti vaaleja kuin aikoinaan Titanic kohti jäävuorta: käsi lipassa Työväenmarssin soidessa täysillä, tulittaa Timonen, joka muistuttaa pitäneensä Urpilaisen valintaa ”hirveänä” riskinä syksyllä 2009.

Urpilaisen ongelma on uskottavuuden puute ja tämä estää liikkuvia äänestäjiä siirtymästä SDP:n riveihin, tarkentaa Timonen kolumninsa sisältöä Ilta-Sanomissa.

Timosen arvio pitää hyvin pitkälle paikkansa, varsinkin siinä, että suurimman oppositiopuolueen tilanne on kurja, puolueen vaalityöntekijöitä varmasti ahdistava.

Perinteisen poliittisen kaavan mukaan SDP:n pitäisi keikkua gallupien kärjessä, Urpilaisen tulisi olla ykkösvaihtoehtoja seuraavaksi pääministeriksi.

Nämä ovat asioita, jotka ovat kääntymässä demareiden päiväuniksi.

Jutta Urpilaisen syyksi ei kuitenkaan pitäisi laskea liikaa SDP:n ongelmia. Hän ei ole vastuussa esimerkiksi siitä, että puoluekokoukset ovat nostaneet puolueen johtoon mielellään julkkiksia, toissijaista oli taito tehdä sosiaalidemokraattista politiikkaa.

Urpilaisen uskottavuuden ongelma ei ole vain Urpilaisen uskottavuusongelma. Kun puolue ei ole uskottava, ei sitä oikein voi olla sen johtajakaan.

Mitä Urpilainen ja SDP olisivat voineet tehdä toisin? Varmasti montakin asiaa, silti ajan henki on vahvasti puoluetta vastaan.

SDP:n vaikeuksien selitys ei ole Timo Soinin perussuomalaisten nousu. SDP on kärsinyt suurista puolueista eniten politiikan arvostuksen alamäestä ja myös politiikan pinnallistumisesta.

Äänestäjät ovat etääntyneet sekä puolueista että politiikasta.

Soini tekee politiikkaa aivan eri säännöillä kuin SDP – ja kaksi muuta suurta puoluetta. Perussuomalaiset arvostelevat muita puolueita, pääpaino ei ole alkuunkaan oman vaihtoehdon tarjoamisessa.

Puolueen lupaukset ovat heittoja tyyliin Suomen on erottava EU:sta ja euro korvattava markalla. Miten vastuunsa tuntevat puolueet voisivat menestyä tällaisessa löysien vaalilupausten ilotulituksessa?

Pertti Timosen mielestä demarit eivät harjoita sisäistä kritiikkiä ja menossa on ”operaatio Pelastakaa puoluejohtaja Urpilainen”.

Kritiikille on SDP:ssä ollut tilaa, kukaan vaan ei ole ponnistuksista huolimatta löytänyt puolueelle uutta päivitettyä suuntaa.

Vaalien alla jokainen puolue keskittyy vaalien voittamiseen, ei sisäiseen kritiikkiin. Puoluejohtaja Urpilaisen pelastamiseksi on myös kovin vähän tehtävissä: jos SDP häviää vaalit, Urpilainen ymmärtänee jättää paikkansa.