Uutiset

Se parhaiten nauraa joka ittelleen nauraa

Timo Kahilaisen ja Heikki Vihisen jututtaminen muistuttaa Tupun, Hupun ja Lupun puhekuplia Aku Ankassa. Paitsi että Kummeli-veijareita on paikalla vain kaksi, eivätkä he muodosta selkeitä lauseita vaan vyöryttävät katkeamatonta puhetulvaa. Niin kuin se iät ajat kestäneen kaveruuden voimalla on mahdollista.

– Ollaan vielä ihan hyvässä iskussa henkisesti ja fyysisesti toimintakykyisiä. Soittelemme toisillemme…, aloittaa Kahilainen.

– … lämmittelemme saunaa ja kalastelemme ja touhuamme yhdessä…, jatkaa Vihinen.

– … ja kun saadaan vedettyä vähän happea, niin kyllä meiltä varmaan taas jotain häijyä tulee. Mutta ensin lähdetään kiertueelle pitämään ittelle hauskaa. En tiedä miten se elokuvaa auttaa, mutta mennään soittamaan ja pelleilemään ravintoloihin ja tanssipaikoille pitkin Suomea, päättää Kahilainen, hetkeksi.

Mainittu leffa on Kummelin Jackpot. Ryhmän uusi koko illan elokuva, jonka määritelmä kuuluu ”komedia moraalista, ahneudesta ja ystävyydestä”.

– Näitä kaikkia käsitellään komedian keinoin ja se on aika mielenkiintoinen yhdistelmä…., aloittaa Vihinen.

– … ja sittenhän siinä on vähän tuonpuoleistakin liittyen moraaliin. Teemat on siinä yhdessä klimpissä, kun kerrotaan Pertti Pera Järvelän tarinaa, jatkaa Kahilainen.

– … ja se on tosi hauskaa, kuittaa Vihinen.

Vain viihdettä, ei enempää

Kummeli Stories syntyi vuonna -95, Kultakuume kahta vuotta myöhemmin. Parhaalla tahdollakaan Kahilainen ja Vihinen eivät pysty keksimään leffakolmosilleen yhdistävää nimeä tai kaiken kattavaa teemaa.

– Ei tässä ole muuta trilogiaa kuin että se on kolmas elokuva. Poika on syntynyt ja nyt se viedään puistoon ulkoilemaan ja katsotaan, miten se pärjää tuolla kylmässä maailmassa…, sanoo Vihinen.

– … me ollaan tehty vain viihde-elokuva. Siinä huudetaan ja meuhkataan ja tapellaan ja irvistellään, mutta tarkoitus oli, että siinä olisi hyväntahtoinen loppu. Että katsojalle jäisi toivoa, sanoo Kahilainen.

Kummeli-huumori on lähtenyt pienestä piiristä, mutta on sitten 90-luvun alun levinnyt television, cd- ja dvd-levyjen, revyiden, kiertueiden ja valkokankaiden kautta satojen tuhansien suomalaisten nauruhermoihin.

Suosion kasvu ei ole vaikuttanut tekemisen metodeihin. Piiri pieni on taas pyörähtänyt ja pyörinee jatkossakin.

– Nauru synnytetään pienellä jengillä. Omasta käkätyksestä tehdään yleistä huumoria. Me ollaan noissa leffan kalsareissa pyöritty ja noissa kämpissä asuttu…, sanoo Kahilainen.

– … ja bändeissä soitettu…, jatkaa Vihinen.

– … kaikkea ollaan tehty ja monet elokuvan repliikeistä kuultu. Toki on niitä muokattukin…, Kahilainen sanoo.

– … ne on ikään kuin perusihmisten peiliin kattelemista.

– … on tärkeää, että osaa nauraa ittelleen. Sitä me tehdään…

– … vapauttavaa naurua, heh, heh…

– … ja me nauretaan toisillemme tylysti…

– … tylyys, se on tervettä!

Esittäjiä ja näyttelijöitä

Vuosien kokemus tarkoittaa sitä, ettei Kummeli-porukan tarvitse nähdä ylenpalttista vaivaa vaikkapa näyttelijöiden haalimisessa. Tietyt naamat ovat mielessä jo käsikirjoitusvaiheessa ja heidän numeronsa löytyvät puhelinmuistioista.

Tällä kertaa sivurooleissa nähdään muiden muassa Oiva Lothander, Aake Kalliala, Riitta Havukainen, Taneli Mäkelä, Tapio Liinoja, André Wickström, Mikko Kivinen ja Vesa Vierikko.

– On aina hienoa, kun näitä a-ryhmän näyttelijöitä tulee meidän esittäjien kanssa tekemään elokuvaa…, myhäilee Vihinen.

– … ja se tuo mukanaan yhden sortin varmuutta. Me tiedetään mitä saadaan, ja he myös tietävät mihin joutuvat…, hekottelee Kahilainen. (HäSa)

Päivän lehti

30.5.2020