Uutiset

Seikkailu muuttuikin feikkailuksi

Kanta-Hämeen pöpeliköissä kuhisee Suuri seikkailu. Lukuisat alueen taitajat ovat jo kuukausia nähneet vaivaa seikkailun aikaansaamiseksi. On suunniteltu vaatteita, ruokia, asumuksia, turvallisuutta ja tarvottu metsissä etsimässä hyviä paikkoja kilpailulle. Tuotantoyhtiön toiveita ja tarpeita on toteutettu suurella sydämellä intoa puhkuen.

Kanta-Hämeen matkailulle on loistavaa, että joka päivä television katsojat näkevät, millaista täällä on. Toinen asia on, kuinka suuri seikkailu lopulta on kyseessä.

Itse kilpailu on suuri feikkailu.

Okei, okei, joutuuhan toinen joukkue nukkumaan teltassa, johon valuu vettä, jos sataa. Ja joukkueilla on riesanaan haiseva pukki ja neljä kanaa. Eikä teltan makuulaveri ole pehmeä tai tasainen, testattu on. Mutta metsän keskelle huolto pelaa.

Alueella pyörii palomiehiä, sairaanhoitajia ja vahteja katsomassa, että kaikki on ok. He nassuttavat karamelleja kilpailijoiden nenän edessä ja heittävät tarvittaessa läppää omista eväistään.

Lihassärkyihin saa buranaa. Pusikoissa on bajamajoja, joissa voi käydä tarpeilla. Mielestäni se olisi ollut jo jotain, jos kilpailijoiden olisi pitänyt käydä puskissa peppu pitkällä neljän viikon ajan. Kipeät lihaksetkin olisivat saaneet venytystä.

Ja kun kilpailijat haluavat syödä kanansa, sen tilalle tulee pakastebroileri. Sen lisäksi kilpailijoiden alusvaatteita pestään sitä mukaa, kun ne likaantuvat. Varsinaista seikkailua.

Ymmärrettävää tietysti on, että seikkailijoista täytyy pitää huolta, koska muuten katsojille ei olisi mitä näyttää, jos yksi toisensa jälkeen makaisi lasaretissa ja kotimatka koittaisi ennen aikojaan. Mutta voisi väkeä vähän tiukemmalle laittaa, sillä oikeastihan ihmisiä kiinnostaa se, kun jollakin menee hermo tai jonkun kroppa tai pää ei kestä metsäolosuhteita.

Tuotantoyhtiön hyväksi täytyy sanoa, että edistystä on tapahtunut. Aikaisempina vuosina kilpailijat ovat saaneet joka päivä ruuatkin valmiina.

Tänä vuonna he joutuvat vääntämään ruokaa itse keskiaikaisista elintarvikkeista.

Hyvä niin. Uskottavuutta lisää se, että kilpailijat joutuvat näkemään vaivaa seikkailun aikana omasta hyvinvoinnistaan.

Tosin kummankin joukkueen päälliköt saavat päivittäin yhden kunnon aterian ja näkemäni mukaan se on niin runsas, että siitä riittää koko porukalle.

Hämeen Sanomien valokuvaaja totesi seikkailu-keikan jälkeen, että hyvä vaan, jos tarkkailijat mässyttävät karkkia kilpailijoiden nenän edessä, polttaisivatpa röökiäkin. Itsehän ovat tänne tulleet ja kestäkööt sen!

Niinpä. Mutta jos suurin seikkailu syntyy siitä, että kestää kuukauden ilman karkkia ja tupakkaa, kyse taitaa olla ihan toisesta formaatista. Seikkailu voisi syntyä oikeasti selviytymisestä luonnossa.

Päivän lehti

27.1.2020