Kolumnit Uutiset

Seinän takaa kuului murha

Naapurista kuului hakkauksien ääntä ja naisen huutoa, että ”lopeta”. Sitä kesti ehkä noin 15 minuuttia, Espoon Kauklahdessa asuva nuori nainen kertoi maanantain Hämeen Sanomissa.

Mitä tekee suomalainen kerrostaloasukas, kun hänen seinänsä takaa kuuluu hakkauksen ääniä ja huutoa?

– Nukahdin kuitenkin mahdollisesti meteliin, nuori nainen jatkoi.

Nuoren naisen nukkuessa hänen seinänsä takana murhattiin kaksi ihmistä.

Nainen kertoi järkyttyneensä. Hän kuvitteli asuvansa rauhallisella alueella.

Olisi sittenkin pitänyt soittaa poliisille, naapuri sanoi Iltalehdessä.

– Ei tuollaista kohtaloa toivo kenellekään.

Hän oli ihan tavallisen oloinen. Miten voi tällaista sattua näin hyvällä alueella? Se oli hyvä perhe. En olisi koskaan arvannut, että hän tuollaiseen pystyy.

Näinhän silminnäkijät ja naapurit kertovat lehdissä, kun tragedia on jo tapahtunut.

Harvasta ihmisestä näkee päälle, että hänen sisällään asuu murhaaja.

Jälkeenpäin on helppo hurskastella, mutta karu tosiasia on, että ihan tavalliset ihmiset ovat halutessaan äärettömän julmia. Ei tarvitse kuin katsoa mitä täällä Suomessa tapahtui vuonna 1918. Tai Saksassa 1930-1940-luvuilla.

Sunnuntain Helsingin Sanomissa toimittaja Katarina Baer jäljitti isoisänsä natsimenneisyyttä Saksassa. Hän yritti ymmärtää miten tavalliset ja järkevän oloiset ihmiset saattoivat lähteä mukaan yhteen historian tuhoisimmista joukkoliikkeistä.

Natsit tavataan esittää epäinhimillisinä hirviöinä, joinain toisina kuin me ”normaalit”. Ihmisiä he silti olivat, ihan kuten minä, sinä ja se Kauklahden naapuri.

Jari Tervo sanoi tämän hyvin kirjoituksessaan Ylen sivuilla sunnuntaina: Raja hyvän ja pahan välillä ei kulje ihmisten välillä, vaan heidän sisällään.

Kynnys puuttua toisten ihmisten asioihin on äärettömän korkea. Kerrostalokyttääjän tai juoruakan maineen saa helposti, jos vähääkään kiinnostuu siitä, mitä seinän takana tapahtuu. Helpompaa on pitää katse varpaissa ja sanoa korrektisti ”moro”, kun seinän takana vaimoaan hakkaava naapuri tulee rapussa vastaan.

Jos naapurissa tapellaan, niin suomalainen asioi mieluummin poliisin kautta, kuin puuttuu itse asiaan. En ihmettele yhtään.

Kun seinän takaa kuuluu sellaisia ääniä, että nyt siellä tapetaan ihmistä, niin kuinka moni meistä ihan oikeasti uskaltaisi lähteä soittamaan ovikelloa?

Espoon Kauklahden surmattujen naapurina asuneelle nuorelle naiselle seinän takaa kuuluvat äänet olivat arkipäivää.

– Siellä on säännöllisesti ollut riitaa, juotu aika paljon viinaa ja poliisit ovat käyneet siellä ennenkin.

Kun veriteko on jo käynnissä, ollaan myöhässä.

Oikea aika puuttumiselle olisi ollut jo viikkoja, kuukausia ja vuosia sitten.

Päivän lehti

7.4.2020