Uutiset

Seksi voi kaataa suurenkin pomon

Seksiasiat eivät kuulu lehtien palstoille, ei vaikka asialla olisi korkea virkamies tai poliitikko.

Tätä mieltä oli ranskalaislehti Libérationin päätoimittaja Nicholas Demorand pääkirjoituksessaan, joka otti kantaa Kansainvälisen valuuttarahaston johtajan Dominique Strauss-Kahnin raiskausepäilyihin.

Kyseessä on demokratian perusperiaate, Demorand vielä tähdensi.

Jos niin on, periaate on hiljalleen murenemassa myös Ranskassa ja esimerkiksi Italiassa, missä pääministeri Silvio Berlusconi on joutunut ahtaalle paitsi talousasioiden myös seksiseikkailujensa takia.

Rajoja vedetään samaan aikaan taas kerran myös Suomessa, kun entinen kansanedustaja Lyly Rajala (kok.) on oikeudessa vaatimassa toimittajilta kärsimyskorvauksia lehtijutusta, jossa häntä epäiltiin naisten häirinnästä eduskunnassa. Rajalahan ei tunnetusti ole suinkaan ainoa poliitikko, johon tämäntapaisia epäilyjä on kohdistettu.

Ranskassa vaakalaudalla on ”demokratian perusperiaatteiden” lisäksi maan tapa. Vuosisatojen ajan Ranskassa on totuttu pitämään nimenomaan miespuolisten valtiaitten seksiseikkailuja ellei suorastaan asiaan kuuluvina ja hyväksyttyinä niin ainakin julkisuudessa vaieten siedettyinä asioina.

Naisilta on sen sijaan aina edellytetty suurempaa siveellisyyttä kuin miehiltä, kuten suomalaistutkija Riikka Forsström huomauttaa vastikään ilmestyneessä teoksessaan Kaunis turhuus, joka käsittelee vallankumousta edeltäneen Ranskan tapakulttuuria.

Jo ennen vallankumousta kansan viha kohdistui paljon väkevämpänä kuninkaan vuoteessa vierailleisiin naisiin kuin hallitsijaan itseensä.

Vallankumouskaan ei muuttanut tätä ranskalaisten suhtautumistapaa, ja kuten Strauss-Kahnin tapaus osoittaa, se istuu vielä tänä päivänäkin lujassa. Siitä todisti viime viikolla julkistettu mielipidetiedustelu, jonka mukaan enemmistö ranskalaisista uskoi Strauss-Kahnin joutuneen salajuonen uhriksi.

Rajaa vallanpitäjien julkisen ja yksityisen elämän välillä ei enää piirretä yksinomaan lehdistössä. Internet tuo joka tapauksessa julkisuuteen jo juorut ja epäilyt lopullisia tuomioita odottamatta ja täysin riippumatta siitä, pitääkö perinteinen media kiinni vanhoista pelisäännöistä vai ei.

Kun vanhat pelisäännöt eivät enää toimi ja uusia käytäntöjä vasta luodaan, ylilyöntejä sattuu puolin ja toisin. Se mikä miespoliitikolle on arkista vitsailua voi sen kohteena olevalle naiselle olla häirintää.

Suomessa ex-kansanedustaja Lyly Rajalan mielestä julki tuodut häirintäepäilyt johtivat siihen, että hän putosi eduskunnasta. Italiassa taas pääministeri Berlusconi on lähinnä rehennellyt seksisyytteillä ja näyttää uskovan niiden lisäävän kansansuosiotaan.

Eri maa, eri kulttuuri, voidaan sanoa, mutta Euroopan Unionissa, jossa paljon pienempiäkin asioita säädellään tarkoilla direktiiveillä, ei näissäkään asioissa pitäisi voida vedota yksinomaan ”maan tapaan”.