Kolumnit Uutiset

Seksihelle ja muita kesäisiä sääilmiöitä

Eilen aamulla tein arvioni päivän säästä ja sen asettamasta vaatetustarpeesta kuten aina ennenkin: ensin vilkaisu ulos ikkunasta (sataako vai ei), sitten pieni fiilistely avoimen ikkunan ääressä (onko kylmä vai ei) ja lopuksi vielä vilkaisu Ilmatieteen laitoksen verkkosivuille Hämeenlinnan täsmäsäähän.

Kaikki ennusmerkit näyttivät hyviltä: ei satanut, aikaiseen ajankohtaan nähden oli suhteellisen lämmintä ja Ilmatieteen laitoskin lupasi pelkkää aurinkoa ja lämpöä 24 asteen verran. Näillä ennakkotiedoilla lähdin liikenteeseen paitahihasillani.

Hyvä etten shortseja pistänyt jalkaan, sillä pieleenhän kaikki arviot päivän säästä menivät. Satoi vettä, tuuli kylmästi ja lämpötila jaksoi kivuta hädin tuskin 17 asteeseen.

Onneksi minä en sentään joutunut työtehtävissä kärvistelemään tuulisen golfkentän laidalla, kuten lyhyessä kesämekossa töihin saapunut kollega. Hänellä meni toipumiseen tovi jos toinenkin teekuppi kourassa ja viltin alla värjötellen.

Sää puhuttaa kesällä ja me täällä mediassa teemme parhaamme aiheen pitämiseksi esillä.

Kesän sään ennustaminenhan alkaa jo edellisen vuoden puolella ja viimeistään hiihtolomien aikaan lehdet julistavat amerikkalaisen tutkimuslaitoksen pitkäaikaisen ennustuksen tuloksia.

Normaalia kesää ei otsikoissa koskaan luvata, koska se ei kiinnostaisi ketään. Kesästä on aina tulossa joko tuhottoman kuuma hellekesä (eli luvassa on niitä kuuluisia seksihelteitä) tai sitten edessä on kylmä ja vetinen fiasko, jota kannattaisi paeta etelän lämpöön.

Pitkäaikaisennustetta julistetaan varmana tapauksena, koska lukijan muisti on lyhyt. Jos helmikuussa on lupailtu vanhojen hyvien aikojen aurinkoista kesää, niin ennusteiden muututtua muutamaa viikkoa myöhemmin maaliskuussa voi ihan hyvin luvatakin surkeinta kesää ikinä.

Viis siitä, että nämä puolen vuoden päähän kurottavat ennusteet ovat parhaimmillaankin vain löyhästi suuntaa antavia. Näppituntuman perusteella niiden onnistumisprosentti lähentelee 50 prosenttia, eli samaan pääsisi kruunaa ja klaavaa heittämälläkin. Joku sammakkoprofessorikin voisi päästä yhtä luotettavaan tulokseen.

Lööppimaakarit ovat varmasti riemuissaan siitä, että ilmastonmuutos lisää sään ääriilmiöitä. Tylsää ja tavallista on luvassa aiempaa vähemmän.

Siitäkin huolimatta uutiskynnys ylittyy, jos muutaman päivän pilvisemmän jakson jälkeen luvassa on pari päivää aurinkoa ja ihan normaalia 23-24 asteen lämpöä. Siis ihan normaalia kesää.

Mitä tästä kaikesta voimme sitten oppia? Ainakin sen, että säitä ei voi valita ja että tulevan ennustaminen on pirun hankalaa puuhaa.

Aina voi yrittää varautua kaikkeen, mutta lopulta luonto päättää mitä tuleman pitää. Onneksi kesä kuivaa sen minkä kastelee, ja kuivausrumpu loput.