Uutiset

Seksuaaliterapeutti muokkaa asenteita

Parisuhde- ja seksuaaliterapeutti Kai Aaltonen sanoo, että seksuaalisuuteen liittyvät vanhoilliset asenteet ovat yllättävän tiukassa.

– Muun muassa kehitysvammaisten seksuaalisia tarpeita ei haluta myöntää, koska tarpeet liitetään heti seksiin.

Kehitysvammaisten kanssa töitä tekevä Aaltonen sanoo, että seksuaalisuus ja seksi mielletään usein samaksi asiaksi.

Aaltonen työskentelee Pääjärven kuntayhtymän palveluksessa. Hänen toimistonsa on Lammilla, mutta työkenttänä ovat kaikki Pääjärven kuntayhtymän 25 kuntaa. Lisääntyvässä määrin Aaltosen työ on hoitajien koulutusta ja sitä kautta asenteiden muokkaamista. Kehitysvammaisille seksuaaliterapeutti jakaa tietoa ja on tukena ongelmatilanteissa.

Homoutta on

hankala hyväksyä

Aaltonen kertoo, että usein koulutuksista tulevat ilmi ihmisten pinttyneet asenteet.

– Omien ennakkoluulojen ja asenteiden muokkaaminen on työlästä, ja ne tulevat ensimmäiseksi vastaan, kun näistä asioista keskustellaan.

Vaikka monessa kehitysvammaisten työyhteisössä myönnetään, että kehitysvammaisten seksuaalisuudesta on hyvä keskustella, ongelmia kuitenkin syntyy ja omat asenteet alkavat jopa ahdistaa.

Muun muassa homoseksuaalisuutta on hankala hyväksyä ja suoda toiselle.

– Kyllä mielipiteet ovat jo avartuneet, mutta paljon on vielä tekemistä. Toisen ihmisen seksuaalisuus pitää hyväksyä arkielämässä. Ei se ole irrallinen siivu elämässä.

Aaltonen myöntää, että joutui opiskeluaikoinaan miettimään myös omia asenteitaan ja muokkaamaan niitä.

– Vaikka kaikkea ei itse harrastaisi ja kokeilisi, ei toisen seksuaalisia tarpeita voi tuomita.

Vanhemmille lapsen

tarpeet ovat tabu

Seksuaaliterapeuteista suurin osa on naisia. Aaltonen on harvinaisuus, ja sen vuoksi hänellä on paljon miesasiakkaita.

– Kyllä miehen on helpompi puhua miehelle erektiosta tai itsetyydytyksestä kuin naiselle.

Aaltonen käy kehitysvammaisten kanssa läpi muun muassa seurusteluun liittyviä asioita.

– Myös itsetyydytys ja homoseksuaalisuus ovat aika yleisiä asioita, joista keskustellaan.

Seksuaaliterapeutti on tekemisissä sekä kehitysvammaisen, hänen vanhempiensa ja kehitysvammaista hoitavan henkilökunnan kanssa.

– Vanhemmat kyselevät aika paljon. Jos ilmenee, että heidän lapsellaan on kiinnostusta samaan sukupuoleen, vanhemmat pohtivat syitä siihen ja syyllistävät itseään. Se on aivan turhaa.

Seksuaalisuus on

osa elämää

Aaltonen muistuttaa, että seksuaalisuus ei ala 15-vuotiaana ja pääty 65-vuotiaana.

– Seksuaalisuus lähtee jo ihan nappulana ja sen kehittyy ja muuttuu koko elinkaaren ajan. Ihminen tarvitsee toistuvia mielihyväkokemuksia. Seksuaalisuus ei ole aina nivusissa, vaan se on paljon muuta.

Aaltonen korostaa, että jokaisen täytyy purkaa jollakin tavalla seksuaalisia tarpeitaan. Kehitysvammaisilla tarpeiden tyydytys ei ole välineurheilua.

– Olen nähnyt kahdella asiakkaalla välineitä. Eräällä naisella oli hieromasauva, jonka henkilökunta takavarikoi yöksi eli ainoaksi ajaksi, joka laitoksessa on yksityistä aikaa. Silloin piti sanoa ääneen, että tämähän on aivan hölmö homma. Usein törmäänkin siihen, että onko joku seksuaalisuuteen liittyvä asia asiakkaan vai henkilökunnan ongelma. Valitettavan usein se on jälkimmäiselle ongelma.

Työn etu on se, että kehitysvammaiset ovat avoimia juttelemaan asioista. Se on myös kolikon kääntöpuoli, sillä kehitysvammaiset ovat alttiita hyväksikäytölle. Aaltonen on törmännyt muutaman kerran tällaisiin tapauksiin.

– Hyväksikäytöstä on erilaisia arvioita. Joidenkin arvioiden mukaan jossain elämänsä vaiheessa hyväksikäytön uhriksi on joutunut 40 prosenttia kehitysvammaisista.

Päivän lehti

31.3.2020