Uutiset

Seuraavaksi ulkoistetaan välittäminen

Suomen Mielenterveysseuran toiminnanjohtaja Pirkko Lahden mukaan noin miljoona suomalaista voi huonosti. Hyvinvointiyhteiskunta on yhä armottomampi paikka muille kuin terveille aikuisille. Jalkoihin jäävät sairaat, ikääntyvät tai ne, joilla ei ole riittävästi rahaa ostaakseen itselleen palveluja.

Vanha sanonta siitä, että kun hätä on suurin, on apukin lähellä, ei pidä enää paikkaansa. Juhlapuheiden liturgia pehmeistä arvoista ja inhimillisyydestä jää joutavaksi sananhelinäksi. Samanlaista sananhelinää ovat Pirkko Lahden mielestä myös puheet kokonaisvaltaisesta terveydenhuollosta, joka laahaa yhä jälkijunassa.

– Lääketiede ja terveydenhuolto erikoistuvat yhä enemmän, viipaloituvat. Kokonaisuuksien hahmottaminen on hankalaa niin henkilökunnalle kuin asiakkaallekin. Apua joudutaan hakemaan monelta luukulta, vaikka se pitäisi saada yhdestä ja samasta paikasta. Esimerkiksi sairaalat on tehty niitä varten, joilla on terveet jalat ja pää. Sairas ei sairaalassa löydä oikeaan paikkaan, eikä jaksa etsiä apua.

Suomalaisessa yhteiskunnassa on ensin hoidettu lapset, sitten työikäiset ja vanhukset ovat alkaneet kiinnostaa vasta nyt.

Pirkko Lahti on ollut jo pitkään huolissaan vanhusten yksinäisyydestä. Tilanne uhkaa vain pahentua, kun Pirkko Lahden oma sukupolvi, suuret ikäluokat, jäävät lähivuosina eläkkeelle ja ennen kaikkea silloin, kun heidän kuntonsa huononee.

– Suomeen on saatava luoduksi nopeasti järjestelmä, joka jalkauttaa palvelut ja vie ne sinne, missä niitä tarvitaan. Me tarvitsemme tulevaisuudessa vanhainkotien sijaan vanhuudenkoteja, sillä yhteisöasumisen suosio lisääntyy.

Suomen Mielenterveysseuralla on jo käytössään SOS-auto, joka antaa henkistä apua kriisitilanteessa ympäri vuorokauden. Lahti soisi käytännön laajenevan, sillä tarvetta ovelta-ovelle-auttamiseen on

Yhdenvertaisuus tasapuolistettava

Pirkko Lahti tunnetaan tiukkana tasa-arvon kannattajana, mutta hän olisi nyt valmis antamaan kaikkein heikoimmin selviytyville enemmän kuin niille, joilla on jo kaikkea. Hän on keksinyt ajatukselleen myös termin: yhdenvertaisuuden tasapuolistaminen.
Apu pitää keskittää.

– 80 prosenttia ihmisistä voi kohtuullisen hyvin. Uskon, että he olisivat valmiita luopumaan osasta hyväänsä auttaakseen muita. Jos heiltä pyydetään apua esimerkiksi vanhusten asioiden kuntoon laittamiseksi, apua kyllä tulee. Kunnissa pitäisi laittaa yksi asia kerrallaan kuntoon, eikä laatia kymmeniä projekteja ja ohjelmia, joiden tavoitteet jäävät etäisiksi.

Ihmisten on vaikea luopua jo saavutetuista eduista, mutta tiukan paikan tullen hyvää tahtoa kyllä löytyy. Esimerkiksi Tsunamin uhreille kerättiin lyhyessä ajassa apua huomattavat määrät. Pirkko Lahti uskoo, että ihmisten hyvyyteen vetoaminen ei ole turhaa. Vaikka yhteiskunta ja asenteet ovatkin koventuneet, ei ihminen ole sisimmässään miksikään muuttunut.

– Jokainen ihminen haluaa vimmaisesti saada tunteita, pitää olla joku johon ne voi sijoittaa.

Mielenterveys ja fyysinen terveys kulkevat käsi kädessä. Elämäntilanteet vaihtelevat, mutta terve ihminen kestää muuttuvat tilanteet. Aina onnellinen elämä on yhtä lailla harhaa kuin elämän hallitseminenkin. Pirkko Lahden mielestä ihan tavallinen arki on kuitenkin A ja O, vaikka arjensietokyky onkin madaltunut.

– Edelliselle sukupolvelle onnellisuuteen riitti, että ostettiin uusi jääkaappi. Nyt täytyy saada tanssia tähtien kanssa, sillä arkea ja kotielämää ei siedetä. Miten ihmeessä hyvinvointisukupolvi saataisiin arvostamaan hyvinvointia?

Kiire kiristyy koko ajan

Suomalaisten mielenterveyttä horjuttavat eniten koko ajan lisääntyvä kiire ja kaikkialle ulottuva kaupallisuus. Lahden mielestä tulosjohtaminen on konsulttien aikoinaan teollisuudelle myymä oppi. Ennen kaikkea sosiaali- ja terveysaloilla tuloksen tekeminen on mahdotonta, vaikka sen puolesta liputetaankin nyt hurmoksessa.

– Tulos merkitsee tapahtumia. Ihmisistä välittäminen on liian hidasta ja vaivalloista, vaan on parempi sysätä vastuu muualle. Käytännössä tämä merkitsee ihmisten jättämistä heitteille. Kohta me varmasti ulkoistamme välittämisenkin.

Lahti ei halua syyllistää työntekijöitä, jotka tekevät hänen mukaansa parhaansa koko ajan koventuvassa työelämässä. Lahden mielestä on järkyttävää, että ihmiset joutuvat nyt maksamaan kosketuksesta.

– Kosmetologeilla, kampaajilla ja hierojilla menee hyvin, kun ihminen hakee edes jostakin välittämistä.

Tuloksen tekeminen on ulottunut kaikkialle työelämään. Jokaisella on kiire ja muutosta seuraa muutos. Enää ei ole työntekijöitä, vaan tuloksen tekijöitä. Pirkko Lahden mielestä paljon puhuttu työssä uupuminen johtuu pitkälti juuri kiireestä ja siitä, ettei koskaan ole aikaa tehdä työtä niin hyvin kuin haluaisi.

– Ihminen ei jaksa henkisesti ainaista kiirettä. Pahinta ovat kuitenkin jatkuvat muutokset. Välillä pitäisi olla aikaa sopeutua muutokseen ennen kuin uusi on taas edessä.

Pirkko Lahti epäilee, että kiire tulee vain lisääntymään. Valoa tunnelin päähän tuo kuitenkin se, ettäsuuret ikäluokat jättävät eläköidyttyään jälkeensä työvoimapulan. Viiden vuoden kuluttua työvoimasta pitää kilpailla ja henkilökunnan hyvinvointi on kova kilpailuvaltti. Työpaikka, jossa on kivaa, pärjää kilpailussa.

– Ainoastaan työvoimapula voi tuoda pelastuksen työntekijöiden uupumukseen. (HäSa)

Liiketoimintaa vai hyväntekeväisyyttä?

Suomen yli 130 potilasjärjestöä ovat nyt totisen paikan edessä: muuttuako palvelujen tuottajiksi eli käytännössä osakeyhtiöiksi vai pitäytyäkö alkuperäisessä tehtävässään hyväntekeväisyysjärjestöinä. Suomen vanhimman potilasjärjestön, vuonna 1897 perustetun Suomen Mielenterveysseuran, toiminnanjohtaja Pirkko Lahden mukaan päätös on tehtävä parin vuoden kuluessa.

– Potilasjärjestöt ovat nyt todella vaikeassa tilanteessa, sillä paineet palvelujen tuottamiseen ovat vuosi vuodelta kovemmat. Järjestöt ovat jo nyt alkaneet hoitaa yhä enemmän yhteiskunnalle aikaisemmin kuuluneita tehtäviä ja saaneet siihen Raha-automaattiyhdistyksen tukea. Mikäli järjestöistä tehdään osakeyhtiöitä, tippuu tuki pois ja auttamisesta on alettava periä maksua. Tähän astihan me olemme voineet auttaa ilmaiseksi.

Lahden mielestä järjestöjen olisi hyvä pitäytyä alkuperäisissä arvoissaan hyväntekeväisyysjärjestöinä. Hän vierastaa ajatusta kovan bisnesajattelun ulottamisesta myös sektorille, jossa tärkeintä on ollut aina ihmisen auttaminen. Mikäli palveluista alettaisiin periä maksuja, syvenisi kuilu hyvä- ja huono-osaisten välillä entisestään. Avun pitäisi olla kuitenkin jokaisen ulottuvilla.

– Täytyy myös muistaa, että pelkästään mielenterveysseura on tällä hetkellä yli sadan ihmisen työpaikka. Me olemme olleet turvallinen työpaikka.

Mielenterveysseuralla on Suomen eri puolilla yli 50 paikallisjärjestöä ja noin 4 000 jäsentä. Maailman vanhin vapaaehtoinen mielenterveysjärjestö perustettiin yli sata vuotta sitten Turvayhdistys mielenvikaisia varten -nimisenä avustamaan mielisairaaloista kotiutettavia toipilaita. Yksi seuran perustajista oli Hämeenlinnassa syntynyt psykiatrian professori Christian Sibelius (1869-1922), säveltäjä Jean Sibeliuksen pikkuveli.

Päivän lehti

1.4.2020