fbpx
Uutiset

Seurakunnillakin edessään rakennemuutos

Suomen evankelisluterilaisissa seurakunnissa on käynnistymässä keskustelu kuntien tapaan seurakuntien yhteistyöstä ja myös niiden yhdistämisistä nykyistä suuremmiksi. Suomessa on seurakuntia 562 eli runsas sata enemmän kuin kuntia.

Kirkon puolella muutokseen on herätty selvästi kuntakenttää myöhemmin, mutta syyt ovat yhtenevät. Erityisesti pienten maaseutuseurakuntien jäsenmäärät ovat väestökadon myötä laskussa ja verotulot vähenevät samaan tahtiin.

Kirkosta eroaminen on tehty entistä helpommaksi. Syynä eroihin ovat monesti taloudelliset seikat; ei haluta maksaa palveluista, joita ei juuri käytetä. Nykyajan ihmiset eivät enää halua sitoutua kovin tiukasti yhteisöihin tai insituutioihin.

Silti kirkon kannatus on edelleen hyvä, Kanta-Hämeen seurakuntiin kuuluu keskimäärin yhdeksän kymmenestä asukkaasta. Merkillepantavaa on, että maaseudulla kirkon jäsenmäärä on prosentuaalisesti parempi kuin kaupungeissa.

Valtio on kaventanut kirkon osuutta yhteisöveron tuotosta niin, että seurakunnat ovat menettäneet kymmenkunta miljoonaa euroa vuodessa kolmen viimeksi kuluneen vuoden aikana. Silti suomalaiset seurakunnat eivät ole rutiköyhiä. Kirkolla on maa- ja kiinteistöomaisuutta, keskusrahasto on huomattava sijoittaja ja niiden jäseniltään keräämät verot noudattelevat yleistä taloustilannetta. Kirkkokin saa kymmenyksensä runsaina, jos kansalaisten veronmaksukyky on hyvä.

Seurakunnat ovat näihin päiviin asti eläneet varsin itsenäistä elämää, yhteistyö on ennemmin harvinaista kuin jokapäiväistä. Kirkossa joudutaan kuitenkin aivan samojen tosiasioiden eteen kuin kunnissakin. Rahanpuute siivittää yhteistyötä, myös seurakuntien liitoksia.

Tavallisen kirkkokansan näkökulmasta on tärkeätä, että kirkolliset toimitukset ja palvelut ovat ulottuvilla. Se, kuinka hallinto ja taloudenhoito on järjestetty, on toisarvoista.

Seurakuntien yhdistäminen on varmasti yksinkertaisempaa kuin kuntien, koska niiden palvelutarjonta on varsin pelkistettyä. Kirkon luottamushenkilöiden ei tarvitse sulkea kyläkouluja tai kamppailla kasvavien sosiaali- ja terveysmenojen kanssa.

Suomalaiset ovat tottuneet menemään jumalanpalvelukseen sunnuntaiaamuisin kello kymmenen. Jos perinteistä hennotaan tinkiä esimerkiksi niin, että pienen yhteisön kirkonmenot alkavat vasta puoliltapäivin, osa pappisviroista voidaan muuttaa seurakuntien yhteisiksi.

Seurakuntien lukumäärä seuraa melko tarkasti, joskin muutaman vuoden viiveellä kuntakentän rakennemuutosta. Kun kunta häviää, seurakunta jatkaa vielä tovin, mutta liitetään ennenpitkää suurempaan.!Näin on käynyt muun muassa Tyrvännön ja Somerniemen ja vuonna 2007 Koijärven seurakuntien.

On hyvä, että myös seurakunnissa on aloitettu keskustelu tulevaisuudesta. Kansankirkon on syytä astua yhtä jalkaa muun yhteiskunnan kanssa. Sen ei kannata, eikä se edes voi linnoittautua muutosten ulkopuolelle.

Tavallisen kirkkokansan näkökulmasta on tärkeätä, että kirkolliset toimitukset ja palvelut ovat ulottuvilla.

Menot