Uutiset

Seutuyhteistyö koskettaa meitä kaikkia

Voiko nyt kirjoittaa alanurkan jostain muusta kuin Lordista? Ok, yritetään kuitenkin.

Seutuyhteistyö on melkein yhtä mielenkiintoista kuin Lordin kasvot. Ainakin se herättää yhtä paljon tunteita. Vaikka ketään ei kiinnosta seutuyhteistyö, itse asia koskettaa meitä jokaista läheisesti.

Kun yhteistyö jalostuu virkamiesselvityksen tasolta käytännön toimiksi eli kun päätetään, mitkä ovat lähipalveluita, joita kunnissa tarjotaan, se kiinnostaa kaikkia.

Lähipalveluilta voivat olla terveyskeskus tai ala-aste, päiväkoti tai vanhainkoti. Myös pururata tai nuorisotila ovat toivottuja lähipalveluita. Tämä käy ilmi Hämeenlinnan seudun (ilman Janakkalaa) virkamiesten tekemistä selvityksistä. Niiden pohjalta seudun kehittämispäällikkö Aija Tuimala tällä viikolla tekee esityksen seudun palvelurakenteesta.

Lähes lordikiihkeyteen keskustelu yltää, kun lähikoulu aiotaan lakkauttaa tai kun kouluruoka ryhdytään valmistamaan koulun keittiön sijasta jossain laitoskeittiössä. Jokaisella on näistä asioista mielipide.

Nyt erityisesti maaseudulla pelätään, että suunnitteilla oleva mahdollinen suurkunta vie tuhkatkin pesästä. Maaseutu autioituu ja kaikki siirtyy Hämeenlinnaan. Hauholla, Tuuloksessa ja Kalvolassa enää tuuli viuhuu autioituneiden talojen nurkissa ja sudet ulvovat.

Kuitenkin esimerkiksi lähikoulu on yhä harvemmalla maaseudun asukkaalla. Itsenäiset kunnat ovat joutuneet yhdistämään palveluita kuten kouluja, koska rahapula on kova.

Lammilla on vuosikaudet keskusteltu Mommilan koulun tulevaisuudesta. Kylmä totuus kuitenkin lienee, että koulu lakkautetaan vuoden sisällä, ellei jokin outo sattumus tuo kylään runsaasti lisää kouluikäisiä lapsia.

Tuuloksessa tunnustettiin jo tosiasiat ja pitäjässä toimii enää yksi ala-aste. Silti koulumatkat eivät pienessä pitäjässä kasva kohtuuttomiksi.

Yksi yhteinen suurkunta tuskin vie palveluita nykyisiltä maaseutukunnilta. Päin vastoin, se saattaa auttaa takaamaan sellaisia palveluita, joihin kunnilla ei olisi yksin varaa.

Tämän varmaan lähes kaikki kunnallispoliitikotkin ymmärtävät, mutta nyt astuvat tunteet peliin. Seutuyhteistyötä on aikaisemmin ajettu kuin kärmettä pyssyyn hämeenlinnalaisvoimin.

Hämeenlinnalaiset ovat miehittäneet kaikki vähänkin merkittävät paikat seutujohdossa. Maalla syntyi kuva, että kaupunkilaiset ovat nyt sormi ojossa neuvomassa vähän tyhmiä maalaisserkkuja. Eihän siinä voi kuin panna hanttiin.

Kysymys on myös itsetunnosta ja identiteetistä. Säilyykö hattulalaisuus, jos pitäjää ei enää ole? Kestääkö renkolainen omanarvontunto kuulumisen Hämeenlinnaan? Vai pitäisikö uudelle kunnalle keksiä myös uusi nimi?

Loppuviikosta kuullaan esitys seudun yhteisestä palvelurakenteesta. Kuntarakenteesta on esitys luvassa elokuussa. On siinä Aija Tuimalalla työmaata.

Päivän lehti

2.6.2020