Kolumnit Uutiset

Shoppailua verovaroin

Turhuuden markkinoilla opittu shoppailu leviää myös kunnallisiin palveluihin. Shoppailu on lainasana, jonka voi suomentaa vaikkapa osteskeluksi, ostoskeskuksissa vaelteluksi ilman valmiiksi laadittua kauppalappua.

Monelle shoppailu on ajanvietettä, jossa etsitään sisältöä muuten harmaaseen elämään. Kun tätä viettiä tukevat vakaat tulot ja terveet luottotiedot, kauppiaan ihanneasiakas on hahmollaan ja valmis altistettavaksi tavarataivaiden houkutuksille.

Shoppailu on nykyisin mahdollista myös terveyskeskuksissa, sairaaloissa ja paikoin peruskouluissakin. Kuntalaisen ei tarvitse tyytyä lähiönsä tai kirkonkylän terveyskeskukseen, ei edes oman sairaanhoitopiirinsä sairaalaan.

Jos lääkärin tai muun henkilökunnan naamat ja osaaminen eivät syystä tai toisesta miellytä, veronmaksaja voi marssia hoitoon sinne, mikä sattuu miellyttämään. Aivan joka kerta nuhanenää ei voi käydä näyttämässä eri lääkärillä, sillä hoitopaikkaa voi vaihtaa enintään vuoden välein.

Monissa suurissa kaupungeissa oikeutensa tietävän veronmaksajan ei tarvitse laittaa lastaan mihin tahansa kälyiseen lähikouluun. Jos perhe uskoo, että oma kullannuppu on jotenkin erityisen lahjakas, hänelle voi shoppailla koulun, jonka lukujärjestyksessä urheilu, musiikki, taideaineet tai kielet ovat korostuneesti esillä.

Näin koulunkäynti ei mene hukkaan tavallisten talliaisten kanssa, vaan shoppailu antaa nupulle lentävän lähdön vaikka mihin.

Tällainen shoppailu vahvistaa yhteiskunnan eriarvoistumista, kuvaa kahden kerroksen väestä, vaikka kyse on edelleen verovaroin kustannettavista palveluista.

Voi kuinka moni olisi mielissään, jos lapsille olisi edes jonkinlainen lähikoulu ja terveyskeskukseen pääsisi ennen viikatemiehen tuloa.

Kuilu avautuu lisää, kun tarkasteluun otetaan yksityiset terveyspalvelut. Lääkäriasemilla ja yksityissairaaloissa euro, joko oma tai vakuutusyhtiön, on verraton jonon ohituskortti.

Julkisten peruspalveluiden shoppailu istuisi vauraisiin aikoihin, mutta nyt kunnilla on täysi työ suoriutua edes aivan vähimmäisistä palveluista.

Tiistaina lähiajan näkymistään kertonut Teknologiateollisuus sen sijaan rajoittaisi akateemisen nuorison shoppailua. Sen mielestä Suomi on turmiossa, koska maassa on 14 yliopistoa.

Puoletkin riittäisi, jyrisevät tekniikan miehet. Jos heidän aivoituksensa toteutuvat, kyyti olisi kylmää ainakin humanisteille.

Osaamattomasti johdettuja, teknologialtaan jälkeen jääneitä, sutta ja sekundaa tuottavia konepajoja ja muita verstaita on Suomessa varmasti enemmän kuin huonoja yliopistoja.

Teknologiateollisuudenkin kannattaisi keskittyä omiin nurkkiinsa ja ydinosaamiseensa eikä sorkkia asioita, joista ymmärrys on kovin vajavaista tai sitä ei ole ollenkaan.