Kolumnit Uutiset

Sibeliuksen sijaan vaihtovirtaa

Sanotaan se kerran, mutta kerran vain.

Itsenäisyyspäivänä kuultua Finlandia-hymniä lukuun ottamatta säveltäjäsankarimme, oman kylämme ”Janne” ei meikäläistä juuri hetkauta.

Säveltäjä oli alallaan suuruus, sitä en kiistä. Hienoa musiikkia, mutta se ei vain osu soittolistalleni. Tai no, parhaillaan yritän. Kuuntelen hänen tuotantoaan samalla, kun kirjoitan tätä.

Musiikissa ei sinänsä vikaa ole, mutta on yritettävä. Herran 150-vuotissynttärit lähestyvät oven takana.

Tulee muuten pitkä vuosi asua Hämeenlinnassa.

Minulle klassinen musiikki on pitkälti Peter Jacksonin ja Steven Spielbergin elokuvien teemamusiikkia.

John Williamsin säveltämä Jurassic Parkin tunnari koskettaa syvemmin kuin parhaillaan kuulokkeissa soiva Sibben toinen sinfonia.

Arvostaisinko Sibeliusta enemmän, jos hän olisi säveltänyt musiikkinsa mahtavan keskimaalaisen hyökkäyskohtauksen taustalla? Ehkäpä, ja hänen materiaalinsa sinne myös sopisi.

Rohkenen kuitenkin uskoa, että en ole ainoa, jossa säveltäjän juhlavuosi herättää korkeintaan viileitä väristyksiä kulmakarvoissa.

Kulttuurieliitti on Hämeenlinnassa pieni. Sen sijaan duunareita on kaupungissa paljon.

Pasia päivän koonnut asentaja tuskin rentoutuu kotimatkallaan popittaen Passatissaan Tuonelan joutsenta.

Voin tietysti olla väärässä.

Leukani sen sijaan putosi perjantai-iltapäivällä, kun töihin tultuani kävin keskustelun toisen uutispäällikkömme kanssa.

– Joko kuulit uutisen? hän kysyy.

– Minkä niistä?

– AC/DC tulee Kantolan tapahtumapuistoon.

Tämän jälkeen aiheutin yleistä metelöintiä, joka saattoi avokonttorissa häiritä kollegojani.

Ajatella, kaupunki on vuosien mittaan kiskonut plakaattia maantien varteen, jossa suuripäinen viiksihuuli siemailee kuohujuomaa. Ansiokkaasti innokas paikallissäätiö touhuaa upeita fantasioita rikastuttamaan kaupungin kulttuuritarjontaa.

Mutta kun Vanajaveden varrelle saapuu päivän ajaksi meteliä pitävä rokkarijoukko, sekoan täysin. Ja luulen, etten ollut ainut.

Yhden päivän superkonsertti antaa voimia. Jumalan on pakko olla olemassa.

Sibelius on hyvä juttu. Mutta on loistava juttu, että Kantolan tapahtumapuisto pystyy omimaan suuria kansainvälisiä mega-artisteja Suomen suurimpaan valaistuun hautausmaahan.

Tässä vaiheessa Sibelius ei enää soi korvissa. Sen sijaan taustalla soi AC/DC livenä. Saattaa herrojen paras vauhti olla jo hiipunut, joutuihan alkuperäiskitaristi Malcolm Young jättämään leikin sairautensa takia.

Henki ei kuitenkaan koskaan kuole.

Eikä ole muuten Sibeliuksen henkikään hävinnyt, vaikka mies on viihtynyt mullissa yli puoli vuosisataa.