Kolumnit Uutiset

Sievistelevät hupsut

Erityisesti vaikeina aikoina, miksei muulloinkin, vaikeista asioista, ainakin omista, on usein vaikeata puhua julkisesti. Kun yritysten tuloksissa ei ole hurraamista, yt-neuvottelut ja irtisanomiset ovat harmaata arkea, muutamat viestintäpäälliköt ovat yltäneet uskomattomiin suorituksiin keksiessään kiertoilmaisuja, hienommin sanottuna eufemismeja, tiedottaessaan kuratuloksesta ja laajoista irtisanomisista.

Kun yritys kertoo virtaviivaistavansa, keventävänsä, madaltavansa tai tehostavansa toimintaansa ja organisaatiotaan, ilmaisut ovat vielä laimeimmasta päästä. Kaikki ne kuitenkin tarkoittavat yhtä samaa, lopputilejä tai ulkoistamisia ja vain miedoimmillaan lomautuksia.

Tasavallan hallituksellekin tuottaa vaikeuksia puhua asioista niiden oikeilla nimillä. Ennen puhuttiin valtion hätäaputöistä, sitten työttömyys- ja työllisyystöistä, mutta nyt täsmäelvytyksestä. Mikä huikea sävyero entiseen kielenkäyttöön!

Monen mielestä delirium sairauden nimenä on jotenkin hieno ja sivistynyt, vaikka kysymys on arkisesti juoppohulluudesta.

Nykyisin ihmisen ei ole hyvä olla vanha, saati vanhus, ei työelämässä eikä muutoinkaan.

Siksi todellista asiantilaa yritetään häivyttää puhumalla senioreista tai ikäihmisistä, ikääntyneistä. Huonoja ilmaisuja kaikki tyynni, erityisesti ikäihminen, sillä jokainen on aina jonkun ikäinen.

Suorastaan sanataiteellisiin ansioihin ylsi taannoin Sanoma-konserni. Se kertoi ”uudistavansa tuoteportfolionsa”. Kun viesti lopulta avattiin selkokieliseksi, ilmeni, että yhtiö jakaa 70 lopputiliä Suomessa. Peräti 350 lehdentekijää saa katsella uusia töitä Hollannissa.

Konserni valloitti muutama vuosi sitten Hollannin aikakauslehtimarkkinat ostamalla ison joukon julkaisuja. Joukossa oli myös ”miestenlehtiä”, kumma eufemismi sekin, koska niiden kuvituksessa nimenomaan naisella on korostunut asema.

Nyt on käynyt kuitenkin niin, että Hollannissakin porno on siirtynyt verkkoon eikä painokuvilla enää tuottavaa bisnestä synny.

Mikäpä muu enää auttoi, kuin lopettaa kannattamaton liiketoiminta eli ”uudistaa tuoteportfolio”.

Ymmärtämisen ongelma ei aina ole vain yritysten tiedotteissa. Siihen voi törmätä myös tavallisten ihmisen keskinäisessä vuorovaikutuksessa. Suomen kielen ehdoton rikkaus ovat murteet, joita edelleen viljellään arkikielessäkin, mutta ei aina kovin menestyksekkäästi.

Vorssan likka oli kirjeenvaihdossa pohjalaispojan kanssa ja ajanoloon suhde jalostui ensitapaamiseksi. Poika tuli Forssaan linja-autolla ja neitokainen oli luonnollisesti häntä vastassa.

He kävelivät käsikynkkää ja tyttö halusi viedä vieraansa vehreään Yhtiönpuistoon. Kaikki puiston penkit olivat kuitenkin varattuina.

– Näkkyy olevan täyttä, mutta pannaan me si seisten tässä tammen alla vaan, ehdotti Vorssan likka.

Vakavahenkisen kristillissiveellisen kotikasvatuksen saanut pohjalaispoika hellitti välittömästi kätensä tytön vyötäröltä ja palasi seuraavalla linja-autolla kotilakeuksilleen.

– Mikääs hänen si mahto oikein tulla, pohtii Vorssan likka edelleen.