Sihvonen katsoo HPK:n kristallipalloon

 

Rakennettuun rooliini – johtavana analyytikkona – kuuluu olla kaikkitietävä ja kaukaa viisas mutta ei sentään kaikkivaltias. Aika usein, ehkä noin kolmannes, jääkiekkoilun eri ilmiöitä koskevista ennustuksistani menee kuitenkin mönkään. Kyse on siitä, että urheilun syvin olemus on yhtä kuin elämän suuri mysteeri: huomisesta ei ole täyttä varmuutta, se on aina osin hämärän peitossa.
 
Elämän mysteeriluonteesta johtuu, että kaikenlaisissa yhteisöissä erilaiset ennustajat ovat saaneet jalansijaa kautta aikojen. Ja sitten on ennustuksia ja ennustuksia sekä on ennustajia ja ennustajia. Ääripäissä lienevät taivaanrannanmaalarit, jotka maalailevat ihania utopioita ja heidän vastapoolinaan ovat vastarannankiisket ja pahanilmanlinnut, jotka povaavat suurin piirtein tuhoa. Jossain noiden välimaastossa sijaitsevat realistit, jotka pyrkivät katsomaan kristallipalloon asiaperustein.
 
HPK:n liigajoukkue on aloittanut kautensa erinomaisesti. Kestääkö joukkueen lento? Mitä olisi parannettava, että asemat säilyvät? Noihin tulevaisuutta koskeviin kysymyksiin pyrin vastaamaan jäljempänä.
 
Puolustaminen on kunnossa
 
Kerho on ollut tähän asti SM-liigan pelinopein joukkue, mitä tulee puolustuspelinopeuteen. Tämän on mahdollistanut kolme asiaa. Ensinnäkin HPK hyökkää niin hyvin rakenteellisesti, että kiekonmenetyksen hetkellä viisikko sijaitsee jäällä sillä tavalla oikein, että niiltä sijoiltaan on mahdollista alkaa tehokas puolustaminen.
 
Toiseksi Kerho perustaa puolustamistaan voimakkaaseen jalkatyöhön. Pidän Pallokerhoa liigan ehkä luisteluvoimaisempana joukkueena sillä hetkellä, kun kiekko on vastustajalla. HPK:ta vastaan on verrattain viheliäistä hyökätä. Oranssipaidat saartavat vastustajansa salamavauhdilla silloin, kun nämä pyrkivät rakentelemaan hyökkäyksiään.
 
Kolmanneksi Kerhon puolustuspelisapluuna on rakennettu taiteen sääntöjen mukaan. Prässäämisen ja keskialueen tukkimisen suhde on oikea ja ne tehdään kumpikin pelaajien hyvin synkronoiduilla liikkeillä. Pallokerho on erinomainen ja työteliäs takakarvaamisessa. Oman pään puolustuspelaamisessa HPK viljelee sopivassa suhteessa mies- ja aluevartiointia.
 
HPK ei ole SaiPa
 
Näen Kerhon hyvin alkaneen kauden taivaanrannassa kuitenkin joitakin mustia pilviä. Tulevaisuuden uhkakuvat – tai ehkä on viisaampaa puhua haasteista – liittyvät joukkueen hyökkäyspelaamiseen. Päävalmentaja Ari-Pekka Selinin on ehdottomasti vielä kehitettävä ja monipuolistettava Pallokerhon hyökkäyspelitoimia.
 
Juuri nyt Selin näyttäisi valmentavan Kerhoa kuten hän valmensi monta kautta SaiPaa. Ja itse asiassa samalla metodilla näyttää menevän SaiPan nykyinen päävalmentaja Pekka Tirkkonen. Kyseisellä valmennustavalla yritteliäs ja taktisesti yksinkertainen ynnä säntillinen pelaaminen tuottaa voittoja ja menestystä kauden alussa ja vielä sydäntalvellakin – mutta sitten alkaa hiipuminen ja taisto siitä, miten käy kamppailussa paikasta auringossa eli maaliksi jää 10. sija ja pudotuspelien esikarsintakierros.
 
Olisi suuri sääli, jos HPK:lle kävisi samoin kuin SaiPalle on käynyt monina kausina. Tässä kohtaa Selinillä on kehittymisen paikka ja seuraavan askelen ottaminen päävalmentajana. Jatkossa Selinin pitää kehittää Kerhon pelaamista niin, että vastustajat eivät ala ajaa ohi sarjataulukossa oikealta ja vasemmalta sen tähden, että niiden parempi pelaajamateriaali kera auttavasti organisoidun pelaamisen alkaa jyllätä.
 
Jukka Jalonen siunaa Selinin
 
Näen nyt paradoksaalisella tavalla hyvänä sen, että ensi viikolla alkaa maajoukkuetauko Karjala-turnauksen merkeissä ja Pallokerhon päävalmentaja Selin liittyy Leijona-ryhmän jäseneksi apuvalmentajan ominaisuudessa.
 
Toivon sen saman ilmiön toistuvan Selinin osalta, joka kävi parin kauden ajan ensin Bluesia ja sitten HIFK:ta valmentaneelle Petri Matikaiselle. Matikainen toimi tuolloin Leijonissa maineikkaan Jukka Jalosen assistenttina. Matikainen palasi Leijonista seuravalmennukseen aina asteen verran valaistuneempana. Jalosen takapiirissä Matikainen tuli aina vihityksi ja siunatuksi niin kutsutulla Meidän Pelillä.
 
Tosin sitä en halua, että Selin olisi samanlainen tuuliviiri kuin Matikainen. Jokin linja täytyy pitää oman joukkueen valmennuksessa. Mutta fakta on, että HPK:n pelitapa ei ole kovin kaukana Jalosen Meidän Pelistä. Tässä mielessä Selin voisi – tai ei voisi, vaan hänen pitää! – ottaa hyökkäyspelikirjaansa vaikutteita Leijonista. Vain tällä keinolla Kerho voi säilyttää ja jopa parantaa asemiaan SM-liigan runkosarjassa jatkossa. Hyökkäämisen monipuolistaminen on se avainsana, jolla Selin saa synnytetyksi pitkälle kevääseen ulottuvan menestystarinan hämeenlinnalaiseen kiekkoiluun kaudella 2012–2013.
 
Kuten sanottu, Pallokerho puolustaa nyt erinomaisesti kaukalossa. Voi sanoa peliteoreettisesti, että hyvä puolustus tuottaa kohtuullisen hyvää hyökkäystä. Selinin pitää kultivoida yhtälöä niin, että hyvä hyökkäys tuottaa hyvää puolustusta, mitä taas tuottaa hyvää puolustusta. HPK pelaa nyt ideologialla: puolusta – hyökkää – puolusta. Selinin on kehitettävä pelaamista niin, että oppi kuuluu jatkossa: hyökkää–puolusta–hyökkää.
 

Päivän lehti

8.4.2020