Uutiset

Sikojen oloja arvioidaan nyt ilman mittanauhaa

Sikaneuvoja Kati Kastinen kipuaa tottuneesti lihasikojen karsinaan Hattulan Lepaalla sijaitsevassa sikalassa. Hän kiertää karsinan myötä- ja vastapäivään, ja saa kintereilleen lauman uteliaita eläimiä.

-Nämä eivät selvästikään arastele ihmistä, vaan ovat luottavaisia ja kiinnostuneita, hän sanoo.

Karsinassa ollessaan Kastinen katsoo samalla eläinten kuntoa ja esimerkiksi ulosteita.

-Kovat lantakokkareet kertovat ummetuksesta ja löysät taas ripulista. Nämä ovat sopivia. Tappelun merkkejä eli naarmuja ei juurikaan ole, vaan iho on terve, hän arvioi.

Tutkimus kestää useita tunteja

Lepaalla Ratontien varressa sijaitsevassa Reijo Sipilän omistamassa sikalassa on käynnissä uudenlainen sikojen hyvinvointimittaus, Welfare Quality.

Se perustuu eurooppalaisen tutkijaverkoston kehittämään menetelmään, jossa arvioidaan erilaisilla mittareilla eläinten ruokintaa, terveyttä, olosuhteita ja tarkoituksenmukaista käyttäytymistä.

-Ajatuksena tässä on, että seurataan eläimiä ja niiden olemista eikä mittailla karsinoita ja muita rakenteita. Yhden sikalan tutkiminen kestää useita tunteja, ja suuren osan ajasta seuraan sivusta tiettyjen, etukäteen valittujen eläinten käyttäytymistä, Kastinen sanoo.

Hänen mukaansa kuluttajat hyötyvät tuloksista, joiden perusteella voidaan todentaa, miten hyvin siat voivat Suomessa.

Sipilän sikala on yhdistelmäsikala, eli siellä on sekä porsastuotantoa että lihasikoja. Eläimet ovat kiinteälattiaisissa karsinoissa, jotka puhdistetaan kolaamalla kahdesti vuorokaudessa. Samalla eläimet saavat uudet kuivikkeet.

-Kasvatamme omat porsaat teurasikään saakka. Emakoita on kolmisenkymmentä ja sikoja kaikkiaan noin 400, Reijo Sipilä kertoo.

Vertailutieto omasta tilasta kiinnostaa

Tila on nykymittapuiden mukaan pienehkö. Sipilän mukaan kannattavuus riippuu pitkälle siitä, kuinka paljon porsaita pystytään tuottamaan.

-Me käytämme ruokinnassa omaa viljaa mahdollisimman paljon, mikä vähentää rehukustannuksia, Sipilä kertoo.

Welfare Quality-mittauksiin arvottiin noin 250 sikatilaa eri puolilta Suomea, mutta vain osa eli noin 170 tilaa suostui mukaan. Osa tiloista oli myös jo lopettanut toiminnan. Lisäksi mittauksiin ilmoittautui itse kolmisenkymmentä lihantuottajaa, kuten Reijo Sipilä.

-Ilmoittauduin mukaan, sillä halusin saada vertailutietoa omasta tilasta. Myös kuluttajat ovat nykyään erittäin kiinnostuneita eläinten hyvinvoinnista, siksikin tällainen hyvinvointimittaus on hyvä asia, Sipilä sanoo.

Kaistinen arvioi tutkimuksen jälkeen, että Sipilän tilalla tutkitut kriteerit täyttyivät hyvin.

Lainsäädäntö voi muuttua

WQ-tutkimusta koordinoi eläinlääketieteen tohtori Camilla Munsterhjelm Helsingin yliopiston eläinten hyvinvoinnin tutkimuslaitokselta.

Hän harmittelee sitä, että jotkut mukaan arvotuista tiloista kieltäytyivät tutkimuksesta. Samalla hän kuitenkin arvioi, ettei vapaaehtoisuus tuota liian hyvä tuloksia.

-Tuottajat ovat tottuneita omaan työskentelytapaansa, eikä heillä ole vertailutietoa muista sikaloista. Siksi mukaan on tullut monentasoisia tuottajia, Munsterhjelm sanoo.

EU:ssa laaditut mittarit eivät Munsterhjelmin mukaan kaikilta osin sovi Suomeen, vaan ovat ”liian kilttejä”.

-Meillä kaikki tuottajat saavat hyvät pisteet esimerkiksi siitä, että eläimillä on aina vettä tarjolla. Muualla Euroopassa näin ei välttämättä ole, mutta meille tämä on vähän turha kohta.

Munsterhjelm sanoo, että uudet mittarit saattavat vaikuttaa myös lainsäädäntöön. Eläinsuojelulakiin voitaisiin esimerkiksi liittää lista sellaisista eläinten vaurioista, joiden perusteella tuotanto-olosuhteisiin pitäisi puuttua.

-Lihateollisuushan aloitti tämän vuoden alussa tilakohtaisen seurannan eläinten kuolleisuudesta, sairastumisista ja lääkkeiden käytöstä. Jos jollain tilalla on jatkuvia ongelmia, teurastamot antavat neuvontaa ja tarvittaessa lopettavat teuraseläinten oston tilalta. Mielestäni tämäkin on hyvä uudistus, Munsterhjelm sanoo. (HäSa)