Uutiset

Silmästä silmään

Tasavallan hallitus värkkäilee lainuudistusta, joka saattaa muuttaa totuttua käräjäkäytäntöä.

Kaikki konnia, etenkään sellaisia, jotka ovat tunnustaneet kolttosensa, ei automaattisesti enää kutsuta käräjähuoneelle kuraa kantamaan ja ilmaa pilaamaan.

Alle vuoden linnatuomioita ja sitä lievempiä rangaistuksia lätkitään oikeusistuimen kirjallisen käsittelyn perusteella. Tuomarit eivät enää näkisi tuomittavaa eikä hänkään tietysti tuomitsijoitaan.

Kihlakunnanoikeus olisi kuin postimyyntiliike; tilaus sisään ja tovin päästä posti kiikuttaa tavaran kotiin.

Helpon ja vaivattoman kuuloista, eikö vain. Miksei yksintein voitaisi syöttää syyte ja muut dokumentit tietokoneelle, joka määräisi tuomion. Monet rikokset ovat hyvin tavanomaisia ja rangaistukset noudattelevat tiettyä linjaa.

Rötöstelijälle annettaisiin Kela-kortin tapainen läpyskä, jonka piisiruun on taltioitu vanhat synnit ja ladataan uudet. Kortti koneeseen ja tuomio tulostuisi käden käänteessä.

Ensikertalaista ei pitäisi päästää ilman istuntoa lainkaan. Käräjäreissu kuulusteluineen on parhaimmillaan hyvin kasvattava kokemus, joka saattaa loitontaa asianomaisen pysyvästi rikoksen poluilta. Laki on hyvä kohdata silmästä silmään. Käsittelyn ei tarvitse olla miellyttävä, mutta kylläkin mieleenjäävä.

Kun rötös julkisesti kerrataan ja tutkiskellaan monelta kantilta, kuulustellaan ja nuhdellaan oikein kunnolla, rokote nuhteettoman elämän puolesta on pitkävaikutteinen, parhaimmillaan koko elämän pituinen.

Paatuneille roistoille, taparikollisille käsittelyprosessilla ei liene suurta merkitystä.

Toinen puuhasteilla oleva uudistus on nuorille kaavailtu arestirangaistus. Jos viikonloppuna on tullut vaikkapa potkittua mummuja, oikeus voisi määrätä huligaaninalun pariksi viikonlopuksi kotiarestiin. Isin ja äidinkö pitäisi kaitsea töppäilijää ja vahtia, ettei tämä karkaa pahantekoon?

Kotiaresti on yhtä tyhjän kanssa, koska sitä ei kuitenkaan kyetä kunnolla valvomaan. Läheskään kaikkien pikkukonnien kotiolot eivät ole siinä mallissa, että kotien ja kasvattajien vastuulle voidaan sälyttää yhtään mitään. Vanhemmilla saattaa olla oma putki päällä tai muita askareita.

Kotiaresti on kuin murkkuikäiseltä siirtäisi karkkipäivää tai nostaisi lempilelun ylähyllylle.

Viime talvena Ylä-Savossa oli tuomiolla kopla, joka kaatoi ja myi vuosikaudet hirviä, muuta riistaa ja rauhoitettuja eläimiä.

Salakytät selvisivät vähällä, pääpukareita määrättiin toviksi yhdyskuntapalveluun.

Parhaassa tapauksessa miekkoset saattavat “lusia” kunnan päiväkodissa kesäapulaisina hoitamassa ja kasvattamassa lapsosia.

Veisitkö sinä lapsesi sinne päivähoitoon?

JUKKA VIITANIEMI