Uutiset

Silmät alkoivat avautua vuonna nolla

Maailmansodan päätyttyä amerikkalaiset avasivat keskitysleirien portit läntisessä Saksassa ja järkyttyivät. Vastassa oli ruumiskasoja ja luurangonlaihoja pelastuneita. Neuvostosotilaat olivat nähneet tammikuussa Auschwitzin kaasukammiot.

Natsien tuhoamispolitiikka alkoi valjeta kaikessa hirveydessään. Raskaita sotavuosia seurasi silmien avautumisen aika.

Jälkeenpäin tuntuu uskomattomalta, että sodan aikana hyvin harvalla oli edes harmaata aavistusta, mitä Saksassa todella tapahtui. Tosiasia kuitenkin on, että Saksa piti tiedot visusti ominaan.

Presidentti Risto Ryti kirjoitti kesällä 1942 päiväkirjaansa saaneensa juuri kuulla, että Saksa suunnitteli jotain erikoista juutalaisten varalle. Ehkä myös Mannerheimilla oli asiasta vihiä.

Ryti sai vihjeen saksalaislähteestä. Saksan terävin pää Hitlerin johdolla päätti Wannseen kokouksessa tammikuussa 1942 Endlösungista, ”juutalaiskysymyksen lopullisesta ratkaisusta”, juutalaisten täydellisestä tuhoamisesta.

Tästä päätöksestä alkoi juutalaisten järjestelmällinen tappaminen tuhoamisleireillä.

Natsit olivat toki perustaneet ensimmäiset keskitysleirinsä pian Hitlerin valtaannousun jälkeen 1933.

Kaikki tiesivät pian, että Saksassa vietiin juutalaisilta kansalaisoikeudet, työ, ammatti ja omaisuus. Saksalaiset huomasivat juutalaisnaapurien alkavan kadota jonnekin.

Führerin nerokkuutta oli taito edetä askel askeleelta niin, että hänen vaatimuksilleen annettiin aina periksi. Vain jälkiviisaat osasivat lukea Hitlerin koko suunnitelman jo Mein Kampfista.

Pakolaisten kautta keskitysleirien olemassaolo opittiin hyvin tuntemaan myös Saksan ulkopuolella, mutta leirit eivät olleet alussa tuhoamisleirejä.

Leireille koottiin juutalaisia, jehovantodistajia, kristittyjä, vasemmistolaisia, homoseksuaaleja, kehitysvammaisia, romaneja.

Juutalainen ystäväni Frantz Löf joutui Dachaun keskitysleiriin juuri ennen sotaa. Dachau oli pakkotyöleiri, jossa ihmiset kuolivat tauteihin, huonoon ruokaan ja työn raskauteen.

Löfin 36 lähisukulaista menehtyi keskitysleireillä, joukossa hänen oma vaimonsa. Hän pääsi pakenemaan Lontooseen, eli 93-vuotiaaksi ja olisi täyttänyt tänä vuonna 100 vuotta.

Kun sodasta oli päästy, ei kukaan jaksanut välittömästi paneutua keskitysleirien kauhuihin. Kylmä sota alkoi, ja ihmisillä oli huoli toimeentulostaan. Ihmisillä oli suuri halu katsoa vain eteenpäin.

Endlösungin pääsuunnittelijan Adolf Eichmannin teloitus 1961 vasta nosti keskustelun menneestä pintaan. Keskitysleirit olivat 60-lukulaisten tärkeitä puheenaiheita ja yksi radikalisoitumisen sytytin.

Sotaa seurasi raskas jälleenrakennuksen aika, ja senkin taakan kantoivat sodan läpikäyneet naiset ja miehet. Eurooppa oli tuhottu ja kaikki jouduttiin aloittamaan alusta, vuodesta nolla.

pirkko-liisa.kastari@hameensanomat.fi

Ei kukaan jaksanut välittömästi paneutua keskitysleirien kauhuihin.