Uutiset

Sinikka Salminen haluaisi joskus "pudotella isosti"

 

Hämeenlinnan kaupunginteatterin näyttelijäkaartin ammatinvalintaperusteissa erottuu selvästi kaksi päälinjaa: toinen puolisko on valinnut tulevan työnsä jo lapsuudessaan, toinen puolisko on hakeutunut näyttämötaiteen esittäjäksi oman ujoutensa voittamiseksi.

Viidettä vuottaan Hämeenlinnan teatterissa näyttelevä Sinikka Salminen kuuluu lapsuudessaan sielunsa teatterille menettäneisiin:

– Siitä on kirjallinen dokumentti. Lapsuuden kaverin kirjaan olen kirjoittanut kuusivuotiaana, että minusta tulee näyttelijä. Ja tuli kanssa!

Alle kouluikäisen puheet tulevaisuuden ammatista ovat yleensä utuisia mielikuvia, joissa hoitajalääkäri tai veturikoneenkuljettaja viettävät auvoista elämää ihmisiä palvellen.

Sinikka Salmisen kohdalla toivekuvat konkretisoituivat pala palalta ammatiksi.

– Olin jo ala-asteella sellainen kovaäänin esittäjä. Esiinnyin joulupukkina ja esitin pitkiä monologeja. Yläasteelle perustettiin kaveriporukassa oma teatteri, selvittää Salminen alkutaivalta.

Sitä seurasi ”lyhyt järkevä” vaihe, kuten hän itse kertoo:

– Ajattelin jo hakeutua vaikka äidinkielenopettajaksi, mutta lukiossa teatterikerho vei taas mukanaan. Sen jälkeen kaikki koulutukselliset askeleet suuntasivat näyttelijän ammattiin. Vaihtoehtoja ei oikeastaan ollut olemassakaan, Sinikka selvittää lapsuuden haaveen toteutumista.

Onnistumisten voimalla
Hän sanookin, että on ollut hyvin onnekas, kun on päässyt toiveammattiinsa ilman suuria ongelmia:

– Kaveripiirissä on myös niitä, jotka eivät päässeet haluamaansa ammattiin. Se voi olla raastavaa. Siksikin täytyy iloita toiveammatista.

Aikuisiällä joutuu kuitenkin punnitsemaan asioita monesta eri vinkkelistä:

– On tässä tullut välillä mieleen, että hankkisi rinnalle jonkun toisen ammatin, vaikka tästä työstä pidän todella paljon. Se on intohimo.

Ilman intohimoa ei ilmeisesti kukaan viitsi tehdä työkseen pitkää päivää, rassata hermojaan ja muuntautumiskykyään.

– Päivät ovat toisinaan tosi pitkiä, yli 12-tuntisia.

Juuri väsymys ja mahdollinen työprosessin sitkaus pistävät välillä miettimään työn miellekyyttä, mutta onnistumiset vastaavasti antavat potkua omaan työhön.

Hämeenlinnan teatterin kokoisessa laitosteatterissa vakituinen näyttelijä tekee näytöskauden aikana useamman roolin. Näyttelijälle useampi, osin päällekkäinen työtehtävä ei ole rasite, vaan juuri päinvastoin.

Pudotella isosti
– Erilaisista näytelmistä ja hahmoista tulee juuri se työn paras puoli, monipuolisuus, vaihtelevaisuus, ihmisen taipuvuus moneen eri rooliin. Omalta osaltani voin sanoa myös niin, että olen saanut tehdä sellaisia rooleja, jotka ovat kehittäneet omaa ammattitaitoa. Sekin on valtavan tärkeä asia.

Jos Salminen saisi valita tässä hetkessä teatterin tyylilajin, jota tekisi kaikkein mieluiten, niin se on komediaa ja farssia:

– Kun saa pudotella sillai isosti! Se on hauskaa, mutta esimerkiksi ajoituksellisesti ja rytmillisesti erittäin tarkkaa ja vaativaa.

Sinikka Salminen sanoo viihtyvänsä erinomaisen hyvin Hämeenlinnan teatterissa ja itse kaupungissa.

– Hämeenlinnan teatteri on mielestäni juuri sopivan kokoinen. Kaikki tuntevat toisensa ja henki työntekijöiden keskuudessa on hyvä. Se on tärkeä tekijä tällaisella alalla, Salminen painottaa.

Työn vastapainoksi Salminen kertoo harrastavansa paljon liikuntaa. Kuin todistukseksi harrastuksistaan hän poseeraa valokuvaajalle aivan kylmiltään puhtaassa spagaatissa.

Juttu on julkaistu Hämeenlinnan Viikkouutissa 14.10.2011.