Kolumnit Uutiset

Sinun roskasi on rahanarvoista tavaraa

Kotitalousjätteestä tuotettu sähkö ja biopolttoaine ovat maailman ainoita energiamuotoja, joissa alkuperäinen tuottaja maksaa itse päästäkseen eroon arvokkaasta raaka-aineesta.

Jos järjestelmä olisi reilu, saisin maksun joka ikinen kerta viedessäni polttokelpoista sekajätettä tai biojätettä jäteastiaan. Näin ei kuitenkaan ole ja joudun maksamaan siitä, että jätteet haetaan pois.

Mutta sen jälkeen alkaakin ketju, jossa lähes kaikki muut osapuolet kyllä tienaavat.

Matkalla kuluttajalta loppukäsittelylaitokselle roska muuttuu rahanarvoiseksi tavaraksi, jonka käsittelyä vielä tuetaan niin verohelpotuksin kuin suorilla tuillakin.

Nyt tätä epäsuhtaa ollaan vielä syventämässä, kun Hämeenlinna on kunnallisesti kilpailutetun jätteenkeräyksen kautta sosialisoimassa arvokasta raaka-ainetta.

Kaupunki pelaa isojen jätteenkuljettajien ja energiayhtiöiden pussiin samalla kaupunkilaisten oikeuksille ja edulle pyllistäen.

Liekö tuleva jätepäätös yhtä onnistunut kuin aiempi farssi, jossa 12 kunnan yhteinen jäteyhtiö Kiertokapula joutui maksumieheksi. Yhtiöhän maksaa Ekokemille siitä, että Ekokem saa polttaa Kanta-Hämeen jätteet.

Kuluttajalle – polttoaineen tuottajalle – jää tässä energiaketjussa vain kolminkertaisen maksajan rooli.

Ensin hän maksaa jätteen kuljetuksesta pois kotoaan. Toisen kerran maksetaan veroissa, kun Kiertokapula maksaa Ekokemille jätteen vastaanotosta. Lopuksi Ekokem myy jätteellä tehdyn sähkön ja lämmön takaisin kuluttajalle.

Rahavirrat kulkevat jätteen kanssa hassuun suuntaan.

Jätteestä käytävä keskustelu on edelleen äärimmäisen nurinkurista. Siitä puhutaan kuin se olisi ongelma, josta päästään eroon vain piilottamalla se kalliisti maan alle.

Tavallinen kotitalousjäte on niin arvokasta, että sitä ei missään tapauksessa kannata ajaa kaatopaikan penkkaan.

Polttamalla saa energiaa, etanolilaitoksessa syntyy biopolttoainetta ja metallien sekä lasin ja muovin ottaminen talteen jätteestä on kannattavaa.

Jätehuolto on satojen vuosien sarja törkeitä virheitä ja väärinymmärryksiä. Ehkä nyt 2000-luvulla tajutaan jo toimia oikein.

Samalla toivottavasti onnistutaan purkamaan myös ne maahan kaivetut ympäristöpommit, jotka vain muhivat mullan alla odottaen päästääkseen myrkkyinä pohjavesiin tai metaanina ilmakehään.

Jos pitäisi veikata, niin jo lähivuosikymmeninä Suomessakin alkaa vanhojen kaatopaikkojen aukikaivaminen.

Ympäristösyyt eivät koskaan saa valtiota tai yrityksiä tekemään oikein ja puhdistamaan vanhoja kaatopaikkoja.

Raha sen sijaan on toimiva kannustin.

Suomen tuhansilla vanhoilla kaatopaikoilla lojuu miljoonia tonneja arvokasta polttoainetta ja hyötykäytettävää raaka-ainetta.