Uutiset

Sinunkaupat kuoleman kanssa

Sirpa Pietikäinen näppäilee ahkerasti soivan puhelimensa äänettömälle ja istahtaa syvälle nojatuoliin. Hänen selkänsä takaa olohuoneeseen tuo väriä suuri öljyvärityö. Taitelija-isä on kodissa vielä monella tavalla läsnä.

Pietikäinen pyyhkäisee kyyneleen silmäkulmastaan, kun hän kertoo reilun puolen vuoden kokemuksestaan sydänsairaan isänsä omaishoitajana. Erkki Pietikäinen siunattiin viikko sitten.

-Tämä on ollut hyvin rakasta ja samalla raskasta aikaa, tytär huokaa.

Syksyyn ja talveen on liittynyt suuria tunteita. Pietikäisen omien sanojen mukaan kaikki inhimillisten tunteiden ääripäät tuli käytyä kerralla läpi.

Hän kuvailee omaishoitajan aikaa kuolevan läheisen äärellä tuntemattomaksi maastoksi, josta ei koskaan tiedä etukäteen, mitä on edessä.

-Monet käytännön asiat eivät olleet niin raskaita kuin luulin. Toisaalta oli vaikeaa, kun ei koskaan voinut aavistaa, milloin on huono päivä, siitä viimeisestä puhumattakaan, hän sanoo hiljaa.

Raskaana aikana Pietikäinen välillä muisti lapsena kuulemansa rukouksen, jossa pyydetään varjelusta äkkikuoleman varalta. Nyt nelikymppisenä hän ymmärtää siinä piilevän viisauden.

-Eihän me koskaan mistään luovuttaisi, mutta se, että voi olla läsnä silloin, kun toinen sitä eniten tarvitsee, on hyvin tärkeää.

Kun isän lähdön hetki lähestyi, se ei tullut ravisuttavana shokkina.

-Kuoleman kanssa oli tullut tehtyä jo sinunkaupat, Pietikäinen muotoilee.

Hän kuvaa viime syksyä ja talvea tärkeäksi ajaksi paitsi isälleen, myös itselleen.

-Kuolema on jokaisen yksinäinen matka, mutta samalla se tavallaan täydentää ihmissuhteen ja tekee siitä kaaren. Vaikkei se tätä surua helpotakaan, tulee jollain lailla levollinen olo.

Kotipalvelu toimii äärirajoilla

Pietikäisen päätös ryhtyä omaishoitajaksi ei syntynyt yllättäen. Se oli tietoinen valinta, joka oli mielessä jo silloin, kun hän hankki Papinniitystä kahden perheen omakotitalon.

Kun viime elokuussa alkoi näyttää selvältä, ettei vakavasti sairaan isän kunto enää olennaisesti parane, tytär jäi kotiin. Perheen apuna oli sydänlääkärien lisäksi ihmisiä kotipalvelusta sekä tehostetusta kotisairaanhoidosta.

-Kaikilla oli paitsi lääketieteellistä osaamista, myös sydän paikallaan, Pietikäinen kiittelee.

Vaikka hänellä itsellään ei ollut avun kanssa ongelmia, entinen kansanedustaja on huolissaan muista. Hän muistuttaa, että monen väsyneen omaishoitajan kohdalla apu tulee liian myöhään.

-Meillä on huutava tarve tukipalveluista. Olen nähnyt, että kotipalvelun työntekijät tekevät työtä jatkuvasti voimiensa äärirajoilla, yli oman työvelvollisuutensa ja jaksamisensa.

Lisäkäsien lisäksi Pietikäinen kaipaisi omaishoitajille nykyistä keskitetympää tietoa ja käytännön tukea.

-Kaikki eivät osaa hakea niitä palveluja, joita yhteiskunta omaishoitajille tarjoaa. Ihan jokainen kun ei ole omillaan esimerkiksi tarvittavien papereiden pyörittämisessä.

Hän muistuttaa, ettei esimerkiksi omaishoitajien yhdistyksellä ole riittävästi voimavaroja ylläpitää neuvontakeskusta.
Toisaalta Kela tai peruspalveluvirasto eivät ole kaikille tuttuja paikkoja.

-On samantekevää, kuka neuvontapistettä ylläpitäisi, mutta Kastelliin se sopisi. Tärkeintä on, että se olisi sellaisella paikalla, jossa ihmiset muutenkin asioivat.

Vanhuksia kohdellaan yhteiskuntajätteenä

Kolme vuotta poissa päivänpolitiikasta ei ole muuttanut Pietikäisen sisäsyntyistä halua ottaa selvää, kertoa näkemyksiään ja myös vaikuttaa asioihin. Hän puhuu punnituin lausein itselleen juuri nyt läheisistä asioista.

Entinen kansanedustaja ja ympäristöministeri toivoisi eduskunnalta lainsäädännön viilausta siten, että työllisyyysvaroja kohdennettaisiin nykyistä selkeämmin omaishoitajille. Myös kotitalousvähennys kaipaisi edelleen kehittämistä.

Hän muistuttaa, että kotihoitoon kannattaa satsata, sillä laitoshoito tulee aina monin verroin kalliimmaksi. Kauniiden puheiden sijasta olisi tekojen aika.

-Koti ei ole silloin paras paikka, jos vanhus on yksin, turvaton ja saa puutteellista hoivaa, Pietikäinen tähdentää.

Jos vanhuksen kunto on päässyt jo niin huonoksi, että hän on esimerkiksi kaatunut ja murtanut lonkkansa, häntä voi olla hyvin vaikea enää kotiuttaa. Pietikäisen mukaan onkin turha syyllistää sairaaloissa tai terveyskeskuksissa
jatkohoitopaikkaa odottavia vanhuksia.

-He ovat ikään kuin yhteiskuntajätettä, jonka sijaintia väärissä laitoksissa tuskaillaan. Turha sitä on syyttää, joka petissä makaa.

Pietikäinen korostaakin riittävän ajoissa annettua hoivaa, mikä tarkoittaisi lisää euroja esimerkiksi kotipalveluun, päiväkeskuksiin ja hoitajien työllistämistukiin.

-Ei kaikkien vanhusten kanssa työskentelevien tarvitse olla terveydenhuollon ammattilaisia, Pietikäinen viittaa esimerkiksi säännöllisen kävelyn merkitykseen kaatumisvammojen ennaltaehkäisijänä.

Hoito ja hoiva kuuluvat kaikille

Kun puhe kääntyy tulevaisuuteen, jossa moni näkee eläkeläismassojen kansoittamat terveyskeskukset ja sairaalat, Pietikäinen tuhahtaa turhautuneena. Hän on kyllästynyt uhkakuvien maalailuun.

-Minun lapsuudessani 65-vuotias ihminen oli todella vanhus. Nykyiset eläkeläiset ovat ihan toisenlaista väkeä.

Samalla kun ihmisten elinikä pitenee, pitenee myös terve ja hyvä aika. Pietikäinen ei ryhtyisikään jakamaan potilaita iän mukaan luokkiin, joiden perusteella päätettäisiin, ketä kannattaa yhä hoitaa.

– Jos jokaisen elämä on yhtä arvokas, tulee jokaista myös hoitaa niin paljon kuin osataan.

Aikoinaan vanhana kuoltiin kerralla tuberkuloosiin ja sydänkohtauksiin. Nyt sairaille vanhuksille ehtii ilmaantua monenlaisia vaivoja ja sairauksia.

-Ihminen kuluttaa elinikäisestä terveyspalvelupotistaan suurimman osan aivan viimeisten vuosiensa aikana. Tärkeä kysymys on, miten perusterveydenhuolto ja erikoissairaanhoito sopeutuvat siihen.

Pietikäinen kertoo esimerkin. Sydän- tai vaikkapa mahavaivojensa vuoksi keskussairaalaan tuotu dementiapotilas aiheuttaa ylimääräistä stressiä paitsi itselleen, myös muille potilaille ja henkilökunnalle.

-Tarvittaisiin uudentyyppinen linkki, joka toisi vanhustenhoidon ja dementian osaamista myös sinne, missä hoidetaan yksittäisiä sairauksia, Pietikäinen pohtii.

Päivän lehti

26.11.2020

Fingerpori

comic