Uutiset

Sirkkeli korvassa

Suhinaa, vinkunaa, sirkkelin ääntä – tai näitä kaikkia sekaisin. Näin hämeenlinnalainen Jorma Lepistö kuvailee tinnitusta. Tervekorvainen saa asiasta käsityksen, jos asettaa kuulokkeen toiseen korvaan ja soittaa näitä ääniä kovalla voimakkuudella.

– Joidenkin ihmisten tinnitus on niin paha, että se tuntuu fyysisenä kipuna, Lepistö kertoo.

Lepistö on kärsinyt tinnituksesta eli korvien soimisesta vuodesta 1993. Hänellä itsellään vaiva ei ole pahin mahdollinen – mutta yhtä kaikki hänen toinen korvansa on nyt melskannut yhtäjaksoisesti noin kaksitoista vuotta.

– Tarinani on tyypillinen. Heräsin eräänä aamuna siihen, että toisessa korvassa oli valtava meteli. En kuullut sillä korvalla oikeastaan mitään. Se oli hämmentävä tunne. Soiminen näytti jäävän sinä päivänä pysyväksi, joten hakeuduin terveyskeskukseen, Lepistö kertoo.

Lääkäri arveli flunssan olevan tulossa. Seuraavana päivänä vaiva jatkui, joten Lepistö kävi työterveyslääkärissä. Siellä osattiin epäillä tinnitusta eli pysyvää vammaa. Parin viikon aikana kävi ilmi, että Lepistön korva ei koskaan lakkaa soimasta. Keskussairaalassa asia vielä vahvistettiin.

Avoimuus auttaa kestämään

Että korva soisi aina, joka hetki? Miten sellaisen ajatuksen kestää? Jorma Lepistö sanoo, että asiaan on vain sopeuduttava. On pakko.

– On selvitettävä itsensä kanssa, miten tilanteen kanssa pystyy elämään järjissään. Esimerkiksi puhetta ei välttämättä erota. Joillekuille onkin tullut itsetuhoisia ajatuksia, hän kertoo.

Lepistö on tavannut paljon ihmisiä, jotka kärsivät tinnituksesta. Hän on keskustellut ihmisten kanssa masennuksesta ja nukahtamisvaikeuksista ja kuullut monenlaisia tarinoita toimiessaan Hämeenlinnan vertaistukiryhmässä ja tänä syksynä 10 vuotta täyttävän Suomen Tinnitusyhdistyksen varapuheenjohtajana.

Tinnitukseen ei ole reseptilääkettä. Lepistön mukaan tilannetta helpottavat avoimuus, luonnossa liikkuminen, huomion suuntaaminen pois soivista korvista – sekä asian hyväksyminen.

– Olin pari viikkoa sairauslomalla työstäni poliisina. Kun palasin työmaalle, kerroin avoimesti, että minulla on tällainen vamma ja kuuloni on huonontunut. Olisivathan ihmiset joka tapauksessa kuulovamman huomanneet. Sitä nauraa väärissä paikoissa väärille asioille, Lepistö hymähtää.

– Työkaverit suhtautuivat asiaan hienotunteisesti. Töissä oli silti vaikeaa. En voinut esimerkiksi mennä muiden kanssa samaan aikaan syömään, koska meteli ruokalassa oli liian kova. Vamma aiheutti myös lyhytjännitteisyyttä.

Sietämätön kiusa vai jumalten puhetta?

Soiva korva muuttaa tavalliset äänet, kuten pesukoneen tai pakastimen hurinan, sietämättömiksi. Monet eivät enää voi käydä elokuvissa tai teatterissakaan.

Lepistö tähdentää huomion suuntaamista pois jatkuvasta rääkkynästä. Hän itse on unohtanut asian esimerkiksi vertaistukiryhmän tapaamisissa.

– Jos soimiseen kiinnittää huomiota, asiasta tulee jatkumo, ja tilanne vain pahenee. Tinnitus voi aiheuttaa eristäytymistä, kunnes jäljellä on vain ihminen ja ääni.

Lepistö itse sinnitteli vaivansa kanssa töissä seitsemän vuotta, kunnes jäi työkyvyttömyyseläkkeelle vuonna 2000.

– Vaiva aiheutti väärinkäsityksiä, sekaannuksia ja jopa vaaratilanteita. Omasta mielestäni olin töissä liian kauan.

Tinnituksen tutkiminen on vielä lapsenkengissään, mutta vaiva itse on vanha. Historia tuntee muun muassa kalloon porattuja reikiä, joiden kautta äänten oli määrä päästä ulos.

– Eräs intialainen heimo uskoi tinnituksen olevan jumalten puhetta. Kaikki olisivat halunneet korviensa soivan, Lepistö nauraa. (HäSa)

Hämeenlinnan vertaistukiryhmä kokoontuu joka kuukauden viimeisenä keskiviikkona kello 18 ”vanhalla tekulla” osoitteessa Jaakonkatu 28.