Uutiset

Sisarusten pitkä matka kotiin

Juhani Sandelin ja Heini Heinilä kävivät kesällä lapsuuden- kodissaan Possentie 1:ssä ensimmäisen kerran 69 vuoteen.

Hämeenlinna Saila Karpiola

Kun Heini Heinilä astui vanhan Matkustajakoti Vanajan eli nykyisen asunto-osakeyhtiö Hämeenlinnan Possentie 1:n ovesta kesällä sisään, kysyi hän heti vanhan heilurioven kohtaloa. Ovi oli tallella niin kuin moni muukin lapsuudesta tuttu asia, vaikka perhe muuttikin talosta pois jo vuonna 1937.

– On hienoa, että talo on säilytetty ennallaan. Me emme ole uskaltautuneet aiemmin sisälle asti, mutta ulkopuolelta olemme taloa käyneet katsomassa. Ei Possentietä voi unohtaa. Se oli hienoin talo, missä olemme elämämme aikana asuneet, sisarukset Juhani Sandelin ja Heini Heinilä korostavat.

Hämeen Sanomien Sunnuntaisivuilla toukokuussa julkaistu tarina matkustajakoti Vanajan vaiheista rohkaisi sisaruksia ottamaan suoraan yhteyttä Hannu Malkamäkeen. Talon historiasta kiinnostuneet nykyiset asukkaat toivottivat Sandelinit tervetulleiksi kotiinsa.

– Tämä on ollut kauhean kiinnostavaa. Tiedämme nyt etenkin talon alkuvaiheista huomattavasti enemmän. Oli hauska yhteensattuma, että Sandelinit asuivat aikoinaan juuri samassa huoneistossa kuin mekin, Malkamäki hymyilee.

Talosta haluttiin tehdä heti komea

Kaksikerroksinen Possentie 1 rakennettiin asema-aukiolle vuonna 1928. Arvo Hännisen suunnittelemasta kulmatalosta tuli asema-aukio n maamerkki. Sijainti ja komea ulkonäkö pelastivat talon lopulta purkamiselta.

Talo rakennutettiin kolmen perheen kodiksi. Asunnot olivat toisessa kerroksessa, mutta alinta kerrosta hallitsi pitkään Rautatiehotelli ja sittemmin matkustajakoti Vanaja aivan 90-luvun loppuun saakka. Talo korjatiin nykykuntoonsa kolme vuotta sitten. Samalla matkustajakodin vanhoista huoneista tehtiin asuntoja, joita on nyt koko talossa 12.

Juhani Sandelin muistelee Possentie 1:n olleen aikoinaan Kiistalan korkeimman talon. Sen ikkunoista avautui näköala vailla vertaa.

– Muut talot olivat yksikerroksisia puurakennuksia, joissa asui pääasiassa rautatieläisiä. Me saimme ihailla esteettä ikkunoista niin linnaa kuin Katisten kartanoakin. Nyt puut peittävät maiseman.

Talon rakennuttivat Hämeenlinnan pormestari August Kaulén, maanmittausinsinööri Leonard Sara ja varatuomari Yrjö Sandelin. Kaksi vuotta aiemmin voimaan astunut asunto-osakeyhtiölaki sai Hämeenlinnassa aikaan todellisen rakennusbuumin. Ensimmäisiksi asunto-osakeyhtiöiksi ehtivät Possentie ja Paavonkulma, jossa toimi pitkään synnytyssairaala Höyhensaari.

– Possentie 1:stä haluttiin tehdä alusta alkaen mahdollisimman hieno. Sisäkattoihin maalasi upeat maalaukset Aarre Heinonen, josta tuli sittemmin professori. Äidilläni Elsa Sandelinilla oli silmää kauneudelle, Juhani Sandelin kertoo.

Possentie 1 oli Kiistalan ensimmäinen kivitalo. Cajanderintien ja Hämeentien kerrostalot nousivat vasta 40- ja 50-luvuilla. Vaikka rautatieasema olikin vieressä, oli Kiistala pikkukaupungin mittasuhteissa syrjässä kaikesta. Palveluja ei ollut.

– Lapselle Kiistala oli jännittävä paikka asua. Minun mieleeni jäivät elävästi tulipalot, joita seurasimme ikkunasta kauhusta täristen. Kun Mensa paloi, olin tiiviisti äidin kainalossa, Heini Heinilä muistelee.

Yhtälailla mielenkiinnolla katseltiin Aulangon päärakennuksen ja Asemantakana olleen lähikaupan tulipaloa. Juhani Sandelinille vankijunan tulo oli värisyttävä kokemus ja isosisko haki elämäänsä jännitystä livahtamalla salaa silloisen Mensan alueelle. Pihaa talossa ei ollut kuin nimeksi, mutta ryteikköä riitti leikkikentäksi kaikille talon lapsille.

Pitkospuita pitkin kouluun

Kun Sandelinit muuttivat Possentielle, oli Heini juuri syntynyt. Pikkuveli Juhani syntyi vuonna 1930 ja Matti vuonna 1932. Heini ehti aloittaa Possentien vuosina koulunkäynnin alakansakouluseminaarissassa, jonne kertyi päivittäin 10 kilometrin matka. käveltäväksi

-Aamulla tasapainoilin kapeaa lankkua pitkin kouluun, tulin takaisin syömään ja kävelin taas takaisin kouluun ja sitten vielä kotiin. Onneksi äitimme oli edistyksellinen rouva ja hänellä oli ajokortti. Oli juhlaa, kun pääsin joskus äidin kyydissä kouluun, Heini Heinilä muistelee.

Sandelinien kotona oli keittiön ja palvelijan huoneen lisäksi viisi huonetta. Tilaa tarvittiin, sillä vieraita kävi paljon. Perheen äiti Elsa Sandelin piti kotona kahvikutsuja muille naisille ja nämä maalasivat yhdessä posliinia.

– Tuon ajan kotirouvat olivat hiukan tärkeitä ja itseensä tyytyväisiä. Jos he eivät juoneet kahvia ja juorunneet toistensa kotona, näyttäytyivät he mielellään Vainikaisella, Skogsterilla tai Backman&Tyrylällä. Äitini voimisteli ja eli muutenkin hyvin aktiivista elämää. Olihan kotona apulainen ja lastenhoitaja pyörittämässä arjen rutiineja, Juhani Sandelin kertoo.

Yrjö Sandelin oli kotoisin Akaasta ja Elsa Sandelin Kalvolasta. Kalvolassa on yhä perheen kesäpaikka, jossa pääkaupunkiseudulla asuvat sisarukset käyvät säännöllisesti. Kesäasunnossa on tallella myös muistoja Possentieltä, josta perhe muutti vuonna 1937 Saloon.

– Meillä on tallella talon alkuperäinen julkisivupiirros ja toisen kerroksen pohjapiirros. Vanha maitotonkkakin löytyy piharakennuksesta.

Hämeenlinnaa sisarukset eivät ole unohtaneet. Myös vanha kotitalo on säilynyt mielessä ja Juhani Sandelin on tutkinut rakennuksen vaiheita muun muassa maakunta-arkistossa. Vierailu entisessä kodissa teki vanhat muistot taas eläviksi.

– Olen hirveän mielissäni siitä, että näin hienolle talolle on riittänyt Hämeenlinnassa puolustajia, eikä sitä ole purettu. (HäSa)

Matkustajakoti Vanajan tarina kerrottiin Hämeen Sanomien Sunnuntaisivuilla 7. toukokuuta.

Päivän lehti

12.8.2020