Kolumnit Uutiset

Siskollekin sahalta töitä

Julkinen paine oli liikaa Finavian ja Alkon hallitusten puheenjohtajalle, kauppaneuvos Soili Suonojalle. Hän erosi ja lähti myös parin muun valtionyhtiön hallituksista.

Kauppaneuvoksen synti oli sukulaisten suosiminen. Hän edisti lähipiirinsä urasuunnitelmia ja myönsi erollaan epäilyt oikeiksi.

Kyse ei siis ollut mistään noita- tai naisvainosta.

Tullin pääjohtaja Antti Hartikainenkin on osoittanut poikkeuksellista mielenkiintoa rouvansa työasioihin. Toki vaimon toimeentulokysymykset ovat tärkeitä myös johtajapiireissä, hyvä on saada muijallekin töitä. Se vain pitää tehdä niin, ettei tule jälkipuheita.

Nepotismi, sukulaisten suosiminen ja suhteiden käyttö kavereiden puolesta on tietysti väärin ja tuomittavaa, mutta maan tapa. Työpaikkoja, uraputkia, luottamustehtäviä ja palkankorotuksia järjestellään kaikissa kansalaispiireissä.

Keittiön kautta asiat etenevät sujuvammin kuin virallista tietä. Tuskin tässä maassa on niin vaatimatonta tehtävää tai viheliäistä virkaa, etteikö suhteilla pelattaisi.

Jos joku kuvittelee olevansa synnitön, heittäköön ensimmäisen kiven. Minäkin sain 15-vuotiaana kesätyön lihafirmasta vain siksi, että isä oli siellä töissä. Seuraavana kesänä palasin lähettämöön pakkamaan kauppiaiden tilauksia, mutta mielestäni jo näytöilläni.

Oli muuten siinä ja siinä, etten jäänytkin alalle, nakin ja talousnakin ero on yhä kirkkaana mielessä.

Panin hyvän kiertämään, hommasin pojalleni tet-paikan täältä lehtitalosta. Se ei kai ollut keltään pois. Lyhyen työkokemuksen ohella, joka ei edes johtanut ammatillisen mielenkiinnon heräämiseen, jaksosta jäi painomusteessa pahoin tuhriintuneet housut ja pusero.

Poikaakin piti oikein liottamalla liottaa, ennen kuin muste irtosi miehenalusta.

Politiikassa nepotismi, omien suosiminen, on juuri nyt hyvin voimissaan, hallituskausi vetelee viimeisiään. Viime viikolla Geologian tutkimuslaitoksen johtoon nimitettiin kokoomuksen mies, joka ei edes väitä tietävänsä geologiasta mitään. Mutta hän on nurkumatta palvellut puoluettaan eikä johtajan kai kuulukaan nuuskia malmioita.

Tänään maa- ja metsätalousministeriön osastopäälliköksi nimitetään valtiosihteeri, ministereiden ”oikeamielinen” avustaja. Hän on sentään agronomi ja alan mies, mutta jäsenkortista tuskin on haittaakaan.

Poliittiset virkanimitykset eivät ole loppuneet, eivätkä lopu. Sen verran on edistystä havaittavissa, että myös osaamista tuodaan edes jollakin tavalla esille. Ainakin esittelijöiden verbaalinen lahjakkuus on kohentunut.

Hallituspuolueilla pitääkin kiirettä miehittää omillaan kaikki tyhjät pesät. Muutama mojova virka on vielä täyttämättä, mutta kyllä ne täyttyvät.

Reilua olisi toki tunnustaa tosiasiat eikä edes oppositiossa hurskastella jotakin muuta.