Kolumnit Uutiset

Sitä ei ole, mitä ei näe?

Juuri meneillään olevan Yhteisvastuukeräyksen mainokset ovat pysäyttäviä. Niissä esimerkiksi äiti pitää sylissä kuolevaa lastaan. Keräyksen kotimainen kohde on saattohoito.

On syytäkin kerätä, sillä arvokas kuolema on elämälle hyvä päätös.

Mainoksia ja julisteita on taas paheksuttu. Niitä on pidetty liian raadollisina esimerkiksi lasten silmille.

Paheksuntaa on herättänyt myös valokuvaaja Meeri Koutaniemen Keniasta ottama kuvasarja. Kansainväliseenkin mediaan levinneiden kuvien aiheena on tyttöjen ympärileikkaus.

Koutaniemi oli päässyt kameroineen seuraamaan kahden nuoren tytön sukupuolielinten silpomista.

Varsinaista toimenpidettä ei tietenkään kuvissa näkynyt, mutta sitä edeltäviä tapahtumia.

Tämä herätti valtavaa kohua ja joku valitti Julkisen sanan neuvostoon. Hesarissa julkaistut kuvat toivat päivittäin tapahtuvan ihmisoikeusrikkomuksen ikävästi sunnuntaiaamun kahvipöytään.

Kysyttiin, miksei valokuvaaja estänyt silpomista, niin kuin hän olisi pystynyt siihen vieraassa maassa, vieraan heimon keskellä.

On mielenkiinoista saada asiaan JSN:n näkemys. Tosin olisi hämmentävää, jos kuvista tulisi langettava päätös.

Paljon on käyty keskustelua siitä, että tyttöjen ympärileikkauksille pitäisi saada stoppi. Lukuisat tahot kampanjoivat niitä vastaan ympäri maailman.

Silti Pohjoismaistakin lähetetään yhä maahanmuuttajatyttöjä entisiin kotimaihinsa ympärileikattaviksi.

Se on rikollista ja tuomittavaa, ei se, että sen tuo julki valokuvin.

Aika outoa on myös keskustelu, joka käydään aina, kun kuolevat ihmiset esiintyvät omalla suostumuksellaan kuvissa tai tv-ohjelmissa.

Kuolevien näkeminen herättää pahennusta. Yhteisvastuukeräyksen julisteissa ei edes ole kysymys oikeasti kuolevista ihmisistä, vaan lavastetuista tilanteista.

Kuitenkin kuolema on täällä koko ajan. Kuka tahansa meistä voi kuolla tänään. Se ei välttämättä tapahdu sairaalan kliinisessä ympäristössä piilossa silmiltämme.

Voimme törmätä siihen vaikka maantiellä onnettomuuspaikalla. Ei kuolema poistu sillä, että se kielletään. Tai sillä, etteivät lapset ja nuoret saisi nähdä kuolevia.

He kuitenkin näkevät päivittäin kuviteltuja henkirikoksia televisiossa. Haluammeko lasten luulevan, että kuolema on vain jotain viihdettä, jota tapahtuu elokuvissa ja tv-sarjoissa?

Sekin on kuolemasta ja elämästä vieraantumista, että media tekee ison uutisen iäkkään ihmisen jo odotetusta kuolemasta.

Tietenkin omaiset surevat ja kaipaavat, mutta monesti kuolema voi olla myös toivottu, luonnollinen päätös jo liian pitkälle elämälle. Kukaan ei vielä meistä ole tänne jäänyt, onneksi.

Kuvat tekevät todeksi myös sen, mitä emme halua nähdä tai tietää.

Päivän lehti

4.6.2020