Uutiset

Sivistysvaltio hoitaa myös vanhuksensa

Vanhustyön puutteet ja ongelmat ovat nousseet korostetusti esiin sen jälkeen, kun Länsi-Suomen lääninhallitus moitti Tampereen kaupunkia Koukkuniemen vanhainkodin hoitajapulasta.

Syvälle kansalaisten tunteisiin vetoavan poliittisen ulottuvuuden asiassa tajusi nopeasti kristillisdemokraattein puheenjohtaja Päivi Räsänen. Hänen aloitteestaan oppositiopuolueet laativat yhdessä välikysymyksen, johon peruspalveluministeri Liisa Hyssälä (kesk.) vastasi eilen.

Hallitus ei tähänkään välikysymykseen kaadu, kuten ei ole kaatunut aiempiinkaan. Niin pitkään kuin hallituksen omat rivit pysyvät järjestyksessä, oppositio voi välikysymyksillään nostaa ongelmia julkiseen keskusteluun ja kärventää hallitusta. Mutta ei juuri muuta.

Viime vuosituhannen lopulla Suomessa päätettiin painottaa vanhusten kotihoitoa vaihtoehtona laitoshoidolle. Vanhainkotipaikat vähenivät ja kunnat lisäsivät henkilökuntaa kotipalveluun. Nyt epäillään, oliko ratkaisu sittenkään viisas. Vanhainkodeissa asuu entistä huonokuntoisempia potilaita.

Yhä enemmän hoitoa ja huolenpitoa tarvitsevia ikäihmisiä hoidetaan kotona, vaikka sitä oikeampi paikka saattaisi monelle olla vanhainkoti tai palvelutalo.

Vanhankotien arki ei ole tuttu läheskään kaikille suomalaisille. Niissä työskentelevät ja hoidettavien omaiset toki tuntevat hoitokäytännöt.

On kuitenkin kohtuutonta väittää, muutamien tapausten, esimerkiksi Koukkuniemen hoitajavajeen takia, että jokaisessa Suomen vanhainkodissa asiat olisivat huonosti. Lähes poikkeuksetta on varaa parantaa ja tehostaa toimintaa, mutta vanhustenhuollon koko kuva ei toki ole täysin retuperällä.

Monissa kunnissa on vanhustyöhön panostettu ja panostetaan huomattavan paljon, niin henkilöstöön kuin hoitopaikkoihinkin.

Tamperelainen Aamulehti julkaisi keskiviikkona teettämänsä tutkimuksen vanhustenhoidosta. Vastausten perusteella vain 14 prosenttia vastaajista ilmoitti luottavansa siihen, että hän saa vanhuksena asianmukaista hoitoa ja hoivaa.

Tulos antaa perin synkän kuvan suomalaisten kuntien kyvystä ja halusta hoitaa velvotteensa. Vastauksissa piilee aimo annos vanhustenhuollon vaiheilla parhaillaan leijailevaa julkisuuslisää.

Epäillään, että Koukkuniemen kaltainen hoitajavaje on arkea kaikissa vanhainkodeissa. Vastaajat näkevät tilanteen hyvin synkkänä viestittääkseen päättäjille, että jotakin on tehtävä nopeasti.

Vaikka kuntatalous on kireää monissa Suomen kunnissa, ne eivät voi väistää vastuutaan peruspalvelujen tuottajina. Rahat on yksinkertaisesti löydyttävä myös vanhusten tarpeisiin. Jos ongelmat ratkeavat palvelurakenteita uudistamalla, verotulojen jakoa muuttamalla tai kuntia yhdistämällä, päätökset on tehtävä pikaisesti.

Suomen kaltainen sivistysvaltio ei voi jättää vanhuksiaan heitteille. Heidän elämänsä iltapuolen hoito on oltava riittävää. Vanhustyön ammattilaisten on puolestaan syytä lopettaa keskinäinen kiistely siitä, mikä on riittävä hoidon taso. Vanhukset eivät hyödy mitään kiistanalaisista normeista tai keskiarvoluvuista inttämisestä.

Päivän lehti

31.5.2020