Uutiset

Sivuraiteille johtava rasvasota

Tuskin Suomea voi pitää ihan rasvasotien maana, mutta jotain hyvin tuttua parhaillaan leimuavassa väittelyssä kovista ja pehmeistä rasvoista voi aistia.

Voi vastaan margariini, se oli selkeä asetelma jo 1960-luvun alussa ja voin ja margariinin koulukunnat ovat taas äänessä.

Tällä kertaa tulitikun raapaisi Ylen MOT-ohjelma, joka nosti pöydälle kysymyksen, mikä tutkimus todistaa voin – laajemmin eläinrasvat – epäterveellisiksi, sydän- ja verisuonitauteja aiheuttaviksi.

Ohjelman ote oli kiistatta jyrkkä, hieman yksipuolinenkin.

Yle nappasi MOT:sta kiinni ja piti tarkoituksellisestikin keskustelua yllä, muu muassa torstain A-talkissa. Siinä päävastaajaksi nostettiin Terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksen pääjohtaja, professori Pekka Puska, joka veti aikanaan paljon mainetta ja kunniaa niittänyttä Pohjois-Karjala-projektia.

Kipakka, joskin paikoillaan junnaava, keskustelu poiki kaksi sanomaa. Puska piti kiinni kansainvälisistä ravintosuosituksista, jotka karsastavat eläinperäisiä rasvoja ja suosivat kasvisrasvaa. Toinen koulukunta julisti, etteivät voi ja eläinrasvat ole niin vaarallisia kuin on väitetty.

Käynnissä on asiantuntijoiden väittelytuokio. Tavallinen ruuan kuluttaja jää heikon tietopohjansa takia mielipiteenvaihdossa väistämättä sivurooliin.

Keskustelun yhtenä tavoitteena näyttää olevan Puskan ruokaa koskevien teesien ja myös hänen elämäntyönsä saattaminen epämääräiseen valoon.

Onko takana kaupallista saalistamista, tätä on syytä arvioida. Esiin on joka tapauksessa sujuvasti nostettu erinäisiä terveysvaikutteisia tuotteita, joiden myynnissä on kyse maailmanlaajuisesti erittäin suurista rahoista – ja ennen muuta voitoista.

Koko rasvaväittely on arkikielellä ilmaistuna lähinnä pilkun viilaamista. Ihmisen hyvinvoinnissa ja terveydessä kun on kokonaisuudessaan kyse vallan muusta kuin siitä, mitä rasvaa hän syö.

Tätä tosiasiaa on ehkä tarkoitushakuisestikin vähätelty.

On toki tärkeää tietää, mikä rasva on epäterveellistä Oikeilla suosituksilla ja valinnoilla kyetään muun muassa tarjoamaan oppilaille mahdollisimman terveellistä kouluruokaa.

Ihmisen terveyttä ei pääsääntöisesti nosta tai kaada rasva vaan elämäntavat. Jos syöminen ja liikunta ei ole tasapainossa, peruskunto rapistuu mitä todennäköisimmin rasvan laadusta riippumatta.

Ihminen on tehty liikkumaan – ja syömään kohtuullisesti!

Jossittelu käytänkö voita, kevytlevitettä vai jotain muuta on pitkälti ajan tuhlausta, jos päivittäinen ruokailu sisältää epäterveellisen runsaasti esimerkiksi sokeria, suolaa ja nopeita hiilihydraatteja.

Suomi lihoo ja kansa pitäisi saada nykyistä selvästi jämäkämmin vastaamaan terveydestään.

Tämä on suomalaisen terveyspolitiikan totinen päätehtävä myös tulevaisuudessa.