Uutiset

Sohvalla makoilu onkin terveellistä

Nyt on sitten tämäkin nähty: kaikki sohvalla makoilijat saavat synninpäästön.

Selkiemme kunnosta huolestuneet asiantuntijat vahvistavat hyväksi sen, mitä miehet ovat sukupolvien ajan toteuttaneet, aiemmin tuvan penkillä ja nykyisin sohvalla.

Parempi on maata kuin istua, jos ajattelemme selän hyvinvointia.

Avainsana selkäkremppojen ja muiden vaivojen kannalta on juuri se istuminen. Tutkijoiden mukaan riskiraja ylittyy, jos viettää yli seitsemän tuntia vuorokaudessa istumalihasten varassa.

Aika kuulostaa pitkältä, mutta seitsemän tuntia tulee täyteen istumatyöläisillä jo työaikana ja koululaisilla koulussa. Tv:n ja tietokoneen ääressä vietetty aika tuo helposti muutaman tunnin lisää.

Nuorena kroppa voi hyvinkin antaa liian istumisen anteeksi, mutta viimeistään keski-iässä seuraukset tuntuvat selässä ja näkyvät peilissä ja vaa’alla. Tutkimuksissa on myös löydetty yhteys liian istumisen sekä sydänvaivojen ja aikuistyypin diabeteksen välillä.

Asia on vain niin, että meitä ei ole suunniteltu istumaan paikoillamme tuntikausia.

Sohvaperunoiden ei varsinaisesti kannata innostua tuosta otsikon toteamuksesta. Makoilu ei riitä kunnon ylläpitoon, vaan sohvalta pitäisi kammeta itsensä liikkeelle.

Liikuntaan ja terveellisiin elämäntapoihin pätee nykyisin sama, mikä moneen muuhunkin asioihin: ääripäät korostuvat. Osa ihmisistä liikkuu paljon ja osa ei yhtään.

Kansanterveyden näkökulmasta ongelma ovat juuri sellaiset henkilöt, yhtä lailla vanhat ja nuoret, jotka eivät liiku ollenkaan.

Nuorten kohdalla ongelma on ehkä vakavampi kuin muilla, sillä osa heistä ei välttämättä pääse liikkumisen makuun missään vaiheessa. Moni keski-ikäinen sohvaperuna on kuitenkin liikkunut nuorena, jolloin tapa on ehkä helpompi elvyttää.

Tosin tässä asiassa aika saattaa kullata keski-ikäisen muistot. En minäkään hiihtänyt kouluun kesät talvet, mutta tulihan sitä oltua liikkeellä. Ei ollut tietokonetta eikä mopoautoa.

Tutkimukset antavat kuitenkin myös lohdullista tietoa. Kuntoa kohottaakseen ei tarvitse muuttaa asumaan kuntosalille television laihdutus- ja elämäntapaohjelmien malliin, vaan vähempikin riittää.

Ravitsemustieteen professori ja aiemmin UKK-instituutin johtajana työskennellyt Mikael Fogelholm on esimerkiksi korostanut sitä, että pitkäaikaissairauksien ehkäisyn näkökulmasta ratkaisevin ero on siinä, onko ihminen rapakunnossa vai edes vähän paremmassa.

Tuoretta tutkimustietoa asiasta tuli myös tällä viikolla. Liikuntalääketieteen tutkijan Katja Wallerin mukaan jo vähäinenkin liikunta puolittaa riskin sairastua aikuistyypin diabetekseen. Tähän riittää puoli tuntia kohtalaisesti kuormittavaa liikuntaa joka toinen päivä.

Eihän tuo mitenkään ylivoimaiselta kuulosta, ainakaan kauniina syyspäivänä. Ja sen jälkeen voikin heittäytyä sohvalle hyvällä omallatunnolla.

Päivän lehti

24.10.2020

Fingerpori

comic