Uutiset

Soikku tietää suosituksensa arvon

Tutun bloggaajan suosittelulla voi olla suuri vaikutus tuotteen menekkiin, ja siksi blogit ja vlogit kiinnostavat mainostajia.Sonja ”Soikku” Hämäläinen ei markkinoisi videollaan tuotetta, joka ei sovi hänen arvomaailmaansa.

 

Moi kaikki, sanoo Sonja Hämäläinen videolla ja ryhtyy tarinoimaan milloin mistäkin – tekemistään ostoksista, hammaslääkärikokemuksistaan tai vaikka siitä, mitä hänen kaniensa nimet merkitsevät.

Soikkunakin tunnettu Hämäläinen, 24, on yksi Suomen suosituimmista videobloggaajista eli vloggaajista, joita myös tubettajiksi kutsutaan. Hämäläisen YouTube-kanavalla on yli 162 000 tilaajaa. Mitä tahansa Soikku videolla tekee, sitä käydään katsomassa kymmeniä- tai satojatuhansia kertoja.

Yhdellä viimeaikaisista videoistaan Hämäläinen vierailee oppilaitoksessa tutustumassa eri koulutusaloihin. 

Toisella videolla hän vastailee kuukautisia koskeviin kysymyksiin ja kolmannella pukeutuu ensi-iltaan tulevan elokuvan päähenkilöksi.

Nämä videot on toteutettu yhteistyössä eri tahojen kanssa: koulutuskuntayhtymän ja ammattiopiston, terveyssidevalmistajan, elokuvayhtiön.

Videoilla Hämäläinen mainitsee yhteistyökumppaninsa, ja usein videoiden yhteydestä löytyy myös esimerkiksi mainostajan kampanjasivuille vievä linkki.

Tällaista on sisältömarkkinointi, josta blogien yhteydessä usein puhutaan.

 

Hämäläinen aloitti säännöllisen videobloggauksen vuonna 2012. Silloin oli jo olemassa muitakin suomalaisia vloggaajia, mutta ei vielä varsinaista ”skeneä”.

Seuraavana vuonna Hämäläisen kanavan tilaajamäärä oli kasvanut viisinumeroiseksi, ja samoihin aikoihin hän alkoi saada ensimmäisiä yhteydenottoja mainostajilta.

Parissa vuodessa vlogeissa mainostamisesta on tullut jo toisen kokoluokan bisnestä.

– Yhteydenotot ovat lisääntyneet radikaalisti. Tubettajat ovat koko ajan enemmän esillä mediassa, ja tiedetään, keitä he ovat ja keitä he tavoittavat. Yhteydenottojen määrä vaihtelee paljon, mutta yleensä ottaen niitä tulee monta kertaa viikossa.

Maailmalla on jo vloggaajia, jotka tienaavat videoilla ja mainosyhteistöillä omaisuuksia, mutta Suomessa vain harvat elättävät itsensä vloggaamalla. Kaksi vuotta päätoimisesti vlogannut Hämäläinen on yksi heistä.

– Tubemaailmassa ollaan vielä aika lapsenkengissä. Pitää olla tosi aktiivinen ja näkyvä brändi, että voi elättää itsensä.

 

Videoblogit ovat jatkumoa kirjoitetuille blogeille, joita Suomessa alettiin perustaa viime vuosikymmenen puolivälissä. Kaupallistuminen alkoi muotibloggaajille lähetetyistä tuotteista, joita näiden toivottiin esittelevän lukijoilleen, ja laajeni pikkuhiljaa omaksi markkinointimallikseen, jossa bloggaajille maksetaan kaupallisista yhteistöistä kunnollisia rahallisia korvauksia.

– Bloggaajat ovat luoneet uuden ammattikunnan, uuden median ja myös uuden tavan markkinoida, sanoo Salla Kääriäinen, joka on tutkinut muotibloggaamisen etiikkaa viestinnän pro gradu -työssään.

Nykyisin hän työskentelee plannerina viestintätoimisto Bablerissa ja kehittää bloggaajien ammattimaista hyödyntämistä markkinoinnissa. Babler vastaa Suomen Blogimediaan kuuluvien bloggaajien kanssa tehtävästä sisältöyhteistyöstä.

Suosituin tapa hyödyntää bloggaajaa mainonnassa on tuotteen tai palvelun ympärille rakennettu blogipostaus. Bloggaaja voi esimerkiksi stailata asuja tietyn vaatemerkin vaatteista tai toteuttaa kattauksen tietyn tuotesarjan astioilla.

– Vähän uudempaa on, ettei yhteistyön välttämättä tarvitse olla bloggaus, vaan bloggaaja voi myös esiintyä mainostajan Instagramissa, olla mukana tapahtumissa tai toimia mainoskasvona.

 

Sisältömarkkinointi blogeissa poikkeaa Kääriäisen mukaan perinteisestä mainonnasta siinä, että mainostaja ei osta mediatilaa, johon voi sijoittaa tarkasti itse määrittelemänsä viestin, vaan hän ostaa mielipidevaikuttajan aikaa. Varsinkin ammattibloggaajilla on tarkoin rakennettu brändi, johon mainostajan ja tämän tuotteiden tulee sopia.

Kääriäisen mukaan bloggaajan lukijasuhde on uniikki: bloggaajan suosittelu on kuin isosiskon suosittelu. Tätä suhdetta myös halutaan vaalia.

– Bloggaajalle tärkein on tietysti oma napa eli se, että hän tekee asioita, jotka tuntuvat hänestä itsestään hyvältä. Sen jälkeen hän miettii, mitä lukijat ajattelevat, ja vasta sen jälkeen, mitä mainostajat haluavat.

Tämän näkemyksen allekirjoittaa myös Sonja Hämäläinen. Jos sisältö ei sovi tubettajan kanavalle, koko mainos ei toimi.

– Minulla on aika vahvat arvot, jotka vaikuttavat siihen, mihin ryhdyn. Brändin pitää olla minulle tärkeä ja arvomaailmani mukainen. Jos en muuten syö tai juo jotain, en lähde tekemään sitä sen takia, että siitä saa rahaa.

 

Bloggaajat kuuluvat tavallisesti portaaliin tai yhteisöön, joka voi myös vastata mainosmyynnistä heidän puolestaan.
Indiedaysin  tyyppisissä portaaleissa blogit toimivat samalla alustalla. Suomen Blogimedian ja Asennemedian kaltaisissa itsenäisten blogien yhteisöissä blogit taas toimivat omilla alustoillaan, mutta myyntiä toteutetaan keskitetysti.
Blogeja ovat haalineet siipiensä suojaan myös monet mediatalot. Laaja blogisivusto Lily.fi on Trendi-lehden verkkoyhteisö, ja monilla muillakin aikakauslehdillä on bloggaajansa.

Moni portaali tai blogiyhteisö on toiminut vasta hyvin vähän aikaa, mutta tuntumaa taloudellisiin mahdollisuuksiin voi hakea vuonna 2009 perustetusta Indiedaysista, jonka osake-enemmistön osti hiljattain Kaleva.

Indiedaysin liikevaihto oli 394 000 euroa vuonna 2010, ja sen jälkeen se on kasvanut tasaisesti. Vuonna 2015 se oli 1,35 miljoonaa euroa.

Myös vlogimaailmaan on viime vuosina ilmestynyt blogiportaaleihin vertautuvia verkostoja. Sonja Hämäläinen esimerkiksi kuuluu pari vuotta sitten Ruotsista Suomeen rantautuneeseen YouTube-verkosto Splayhin.

– Yhteisöstä on minulle hirveästi apua, ei tarvitse tehdä kaikkea yksin. Jos olen kiinnostunut yhteistyöstä, Splayn avulla sitä lähdetään työstämään eteenpäin. Haluan melkein valmiin paketin, mutta samalla haluan kuitenkin aina itse vahvistaa, käykö jokin minulle.

 

Koska blogit ovat vielä suhteellisen tuore ilmiö, niiden kaupallisuuteen liittyvät pelisäännöt ovat puhuttaneet. Kilpailu- ja kuluttajavirasto antoi pari vuotta sitten linjauksen mainonnan tunnistettavuudesta blogeissa, ja myöhemmin verottaja ohjeisti blogikirjoituksista saatujen korvausten ja etujen ilmoittamisesta.

Laista löytyvä perusperiaate on yksinkertainen: kaupallisesta yhteistyöstä on ilmoitettava selkeästi. Kääriäisen mukaan selkeys kuitenkin loppuu, kun tullaan siihen, miten mistäkin yhteistyöstä tulee ilmoittaa, mitkä määräykset koskevat vain ammattibloggaajia ja mitkä myös harrastajia, miten ammattilaisuus määritellään ja mikä kaikki verottajalle tulee ilmoittaa.

Etenkin vlogien kohdalla ajankohtainen aihe ovat myös palkkiot. Kääriäisen mukaan tubettajat ovat nuorempia kuin bloggaajat, ja siinä jos missä tullaan isojen eettisten kysymysten äärelle. Vaikka tubettajien kautta voi tavoittaa todella isoja kohderyhmiä, yhteistöitä on silti toisinaan teetetty limsa- tai suklaapatukkapalkalla.

Sonja Hämäläinen sanoo, että tietoisuus paranee sitä mukaa kun tubettamisen tunnettuus lisääntyy. Jos tietää hintansa ja kehtaa pyytää sen, palkkiot ovat hänen mukaansa kohdallaan. Kaikki eivät kuitenkaan tiedä tai kehtaa.

– Monelle yrityksellekin tämä on vielä niin uusi juttu, että aina ei ehkä olla perillä siitä, onko tästä mitään hyötyä. Välillä se tuntuu vähän erikoiselta. Hesarin etusivu maksaa ihan sikana, ja silti tubettajan videolla saattaa saavuttaa paljon enemmän nuorta kohderyhmää. LM-HäSa