Uutiset

Soinille jäi mustapekka

Perussuomalaisten juhlat ovat tällä erää ohi.

Valtava poliittinen nousu pani persujen kansanedustajaehdokkaat jo ennen vaaleja pohtimaan, minkä salkun kukin ottaa.

Innossa unohtui se, että politiikka, etenkin hallituspolitiikka, on kompromisseista rakentuva kokonaisuus.

Kokoomuksen puheenjohtaja Jyrki Katainen on poliittiset läksynsä lukenut mies. Hän ymmärsi, että demareiden suuntaan pitää joustaa EU:n ongelmamaiden kriisiavuissa. Samaa linjaa veti Jutta Urpilainen tukijoukkoineen. SDP:n puheenjohtaja esitteli Kataiselle sellaiset ehdot, että Katainen voisi ne kakistelematta hyväksyä ja että ne menevät myös eduskunnassa läpi.

SDP ja kokoomus käyvät nyt yhä jalkaa valtioneuvoston ovesta sisään.

Soini jäi kynnykselle, vaikka hän kuuluu politiikassa mestaripelurien luokkaan. Yksin hän olisikin vastannut hallituskosiskeluihin myöntävästi; ensin kursaillut ja sittemmin kansan edun nimissä joustanut.

Perussuomalaisten ryhmässä on kuitenkin 38 muuta kansanedustajaa. Tämä sekalainen seurakunta huusi yhtenä kuorona, että zorbaksen tanssijoille ei rahaa jaeta.

Soinin oli taivuttava ja jätettävä hallituspelin mustapekka omaan käteen.

Noin hurjan vaalivoiton ottaneen puolueen pitäisi istua hallituksessa.

Mitalilla on toki toinenkin puoli. Demokratiassa enemmistö päättää. Voitosta huolimatta perussuomalaisilla on vain 19 prosentin tuki takanaan. Se ei edellytä, että hallitusta viedään 19 prosentin kannatuksen mukaan ja muut vikisevät.

Tämän Soini tajusi, mutta hänen takanaan huutava muu joukko ei.

Katainen lupasi hallituksen syntyvän vielä nopeassa tahdissa. Lupaukseen on syytä uskoa. Hallitushan on se paikka, jossa maan asioihin todellisuudessa vaikutetaan ja vaikuttaminen kiinnostaa aina.

Ihan helppoa ei keskustankaan ole oppositiosta katsoa, kun demarit ja kokoomus ajavat kuntia yhteen ja harjoittavat aluepolitiikkaa omista lähtökohdistaan.

Kiviniemi voi vielä monta kertaa katua ehdotonta kantaansa oppositioon jäämisestä.

RKP:lle ei ole minkäänlaista kynnystä lähteä hallitukseen ja KD:lle sekä vihreille sopii, jos kutsu käy. Vasemmistollekaan ei valtioneuvoston kynnys ole ihan ylivoimainen ylitettäväksi. Vallan kiima voittaa helposti ideologiset estot.

Tulevalla hallituksella ei todennäköisesti ole vahvaa eduskunnan enemmistöä takanaan. Sellaista se tuskin tarvitseekaan, koska oppositio tulee ilmeisesti olemaan hyvin hajanainen. Yhteisen oppositiolinjan sijaan perussuomalaisilta ja keskustalta voi odottaa jatkuvaa keskinäistä nokittelua.

Se vie energiaa hallituksen arvostelulta ja helpottaa Kataisen elämää pääministerinä. Työrauhaa tuleva hallitus tarvitseekin, sillä EU-asioiden lisäksi pöydällä odottaa vino pino kotimaan ongelmia: kestävyysvaje, työurien pidentäminen, julkisen puolen tuottavuuden nosto ja kuntaremontin jatkaminen.

Päivän lehti

22.1.2020