Uutiset

Soinin asiatonta leimaamista

Perussuomalaisten vaalivoitto herätti kansainvälisen median mielenkiinnon. Lähes yksioikoisesti perussuomalaiset on ulkomaisissa arvioissa leimattu oikeistopopulistiseksi puolueeksi.

Leima on liian yksioikoinen. Soinin puoluetta ei voi rinnastaa uusnatseihin, joista esimerkiksi ruotsidemokraattien juuret kumpuavat.

Yhtä paljon mennään vikaan vertaamalla perussuomalaisia edesmenneen Jörg Haiderin Itävallan vapauspuolueeseen, jolla on suoria kytkentöjä entisiin natseihin.

Näin kuitenkin on toistuvasti tehty ja tehdään yhä. Harmi Suomelle ja Soinin puolueelle.

Kokonaan leimaamisesta ei voi syyttää vain ennakkoluulojensa pohjalta kirjoittavia ulkomaisten lehtien toimittajia. Osaltaan kirjoittelun sävyyn vaikuttaa myös Suomesta saatu informaatio. Muun muassa Helsingin yliopiston valtio-opin professori Jan Sundberg kirjoitti BBC:n nettisivuille, miten perussuomalaisten ohjelmasta löytyy kalpeita kaikuja natsien ideologiasta.

Tällaiset vertaukset ovat omiaan vahvistamaan nyt nähdyn kaltaisia ennakkoluuloja.

Perussuomalaisten arvopohja nojaa SMP:n raunioille ja edesmenneen Veikko Vennamon viitoittamalle tielle. Hän arvosteli silloista maalaisliittoa köyhän kansan unohtamisesta ja vaati rötösherroja kuriin.

Oikeistopopulismiksi Vennamon sanomisia on vaikea vääntää. Ihan samoin on Soinin kohdalla.

Perussuomalaisten käytännön politiikka on vielä kaikkiaankin pahasti hakusessa, ja puolueessa on paljon ristikkäisiä ajatuksia. Puheenjohtaja Timo Soinin auktoriteetti on kuitenkin äärettömän vahva.

Asema tulee julki lähes jokaisessa puolueen kansanedustajan lausunnossa. Linjakysymyksissä he yleensä aloittavat puheen mainitsemalla, mitä mieltä Soini on,ja sen mukaan mennään.

Kun eduskuntaryhmässä on peräti 34 uutta edustajaa, ei ryhmän pitäminen puheenjohtajan linjoilla ole vaikeaa ainakaan alkukuukausina. Soinin on suhteellisen helppo työ ohjata eksyneet lampaat oikealle tielle.

Eri asia on sen jälkeen, kun puolueen kansanedustajat oppivat talon tavoille ja ryhtyvät toimimaan kuten ovat turuilla ja toreilla vaalikansalle luvanneet.

Silloin alkavat Soinin paineet varsinkin, jos hän joutuu hallituksen jäsenenä nielemään kannattajiensa kannalta ikäviä kompromissipäätöksiä.

Miten saada omat edustajat äänestämään hallituksen esityksen mukaisesti tilanteissa, joissa esitys sotii monen henkilökohtaista lupausta vastaan? Euromaiden kriisirahastoihin osallistuminen on yksi kynnyskysymys, joka todennäköisesti tulee eteen pikaisesti.

Hengähdysaikaa tulee, jos Soini jää suosiolla opposition penkkien kuluttajaksi. Ihan mahdoton asia ei sekään ole. Oppositiosta onkin sitten jo monin verroin helpompi huudella vaikeiden ratkaisujen perään ja kerätä irtopisteitä seuraavia vaaleja varten.