Uutiset

Soinin kaveruutta ei kainostella

Suuret suomalaiset puolueet kokoomus, keskusta ja sosiaalidemokraatit ovat valmiita perussuomalaisten kanssa samaan hallitukseen, jos vain ohjelmasta päästään yksimielisyyteen.

Vain Rkp ja vihreät pitävät mahdottomana istua perussuomalaisten kanssa samassa hallituksessa. Puolueiden linjat kun ovat siksi paljon ristiriidassa.

On huvittavaa, että seitsemän kuukautta ennen vaaleja puhutaan perussuomalaisten mahdollisesta hallitukseen osallistumisesta. Nythän eletään mielipidemittausten varassa. Ne kertovat persujen suosion huimasta kasvusta vähän samaan tapaan kuin SMP:lle kävi neljä vuosikymmentä sitten.

Nyt on kuitenkin nyt ja ennen oli ennen. Koskaan aikaisemmin puoluesidonnaisuus ei ole ollut näin löyhää. Jopa kolmannes vastaajista ilmoittaa mielipidemittauksesta toiseen, ettei ole varma, mitä puoluetta äänestää.

On vähän eri asia kertoa mielipidetiedusteluissa kannattavansa perussuomalaisia kuin käydä äänestämässä. Juuri persujen kohdalla ero voi venyä.

Joka tapauksessa se on tullut selväksi, ettei persujen seuraa kavahdeta, jos kasvanut gallup-suosio muuttuu myös äänimääriksi. Perussuomalaisten linja maahanmuuttoon, Euroopan unioniin, energiaverotukseen ja sukupuolineutraaliin avioliittolakiin poikkeaa kuin yö ja päivä kolmen suuren linjasta.

Kolmen suuren linja ei taas muutu edellä luetelluissa peruskysymyksissä vaalikausien välillä.

Ristiriita on ainakin toimittajan näkökulmasta sovittamaton. Toisaalta kansan äänen olisi kuulututtava ministerisalkkujen jaossa. Vyörymävoittajaa ei voi olankohautuksella sivuuttaa.

Jos tilaisuus aukeaa, joutuu Timo Soinin hallituskipeys kovaan testiin. On hallituksessa mitkä tahansa kaksi puoluetta kolmesta suuresta, eivät ne taivu peruskysymyksissä.

Soinin pitää taipua. Jos näin ensi keväänä kävisi, olisi se kiehtova kielisuudelma, joka veisi populistipuolueen poliittisen uskottavuuden.

SMP alamäki alkoi aikoinaan hallitusvastuusta. Näin on käynyt myös monelle muulle populistiselle liikkeelle maailmalla. Ja näin uhkaa käydä myös persuille.

No, karhun voi nylkeä vasta kaatamisen jälkeen. Se on kuitenkin selvää, ettei Suomessa koeta samanlaista inhoa maahanmuuttokriittistä puoluetta kohtaan kuin Ruotsissa. Ruotsidemokraatit ovat toki persuja radikaalimpia, mutta perusideologia on samankaltainen.

Muut ruotsalaispuolueet katsovat karsaasti ruotsidemokraatteja. Puheetkin ovat päinvastaisia kuin meillä. Kun suomalaiset puoluejohtajat puhuvat yhteistyön mahdollisuudesta persujen kanssa, mietitään Ruotsissa, miten ruotsidemokraatit pidetään vallatta.

Suvaitsevainen Ruotsi on Suomea suvaitsemattomampi, kun kyse on oikeistoliberaaleista. Kumpi on parempi, pehmentää populistinen liike vallan kammareissa tai hylätä se vastuunkannon ulkopuolelle kasvattamaan kansansuosiota ja radikalisoitumaan?

Pauli Uusi-Kilponen