Uutiset

Soinin Shanrgri-La

Perussuomalaisten puheenjohtajan Timo Soinin puheet vaalikentillä olivat kuin James Hiltonin romaanista Sininen kuu. Kirja kertoo kadotetusta paratiisista nimeltä Shangri-La. Siellä ihmiset elävät ilman stressiä ja materiaalisia huolia, omassa pikku maailmassaan, ulkoisten uhkien ulottumattomissa.

Soinihan haluaa irti EU:sta, palauttaa markan maksuvälineeksi, irtautua kansainvälisistä sopimuksista, lopettaa ruotsin kouluista ja ajaa maasta muualta tulleet onnenonkijat.

Kunnat hän haluaa pitää entisellään kulurakenteineen, lopettaa valtion tuet eliittitaiteelta ja korvata ne aitovieriltä kuuluvalla haitarinsoitolla sekä maisemakuvilla a la Akka ja kissa.

Kunpa me voisimmekin rakentaa oman Shangri-Lan. Maailma on kuitenkin karu paikka, eikä parannusta saada sisäänpäin käpertymällä, vaan ulospäin avautumalla.

Mitä pienempi maa, sen enemmän se tarvitsee muita. EU ei tarvitse meitä, mutta me tarvitsemme Euroopan unionia.

Suomi elää muista maista. Yli 40 prosenttia siitä rahasta, jonka me tarvitsemme palkkojen maksuun, palveluihin ja muuhun elämisemme, tulee rajojemme ulkopuolelta.

Se edellyttää ulospäin suuntautumista ja kilpailukykyisenä sekä uskottavana olemista. Suomelle unionin ja rahaliiton jäsenyys on ollut menestys. Viennin ja tuonnin vapaus, alhainen korkotaso, uskottavuus investoijien ja rahoittajien silmissä ovat tulleet jäsenyyden huomenlahjoina.

Maailma, edes Euroopan unioni, ei ole sellainen paikka, jossa voi nauttia hyödyistä ja vallasta ilman vastuita. Niitäkin on kannettava, kun se paikka tulee. Eikä esimerkiksi Portugalin tukipaketilla tai Kreikalle myönnetyillä takuilla auteta vain muita. Yhtä paljon se on Suomen auttamista.

Globaali talous on kuin dominopeli. Yksi palikka kaataa toisen, kunnes kaikki on nurin.

Soini voi Jutta Urpilaisen (sd) peesaamana sanoa ei Portugalin tukemiselle ja kaataa koko apupaketin. Tulevia seurauksia he eivät kuitenkaan voi estää. Suomi Shangri-Lan tupaan tulee lunta ja jäätä maan rajoista riippumatta.

Soini onkin kovan paikan edessä. Miten vastata muiden euromaiden vaatimuksiin kriisirahastoihin osallistumisesta, niin etteivät pankit ja oma maine koe katastrofia? Nyt pitää tehdä päätöksiä eikä vain puhua.

EU:n rahoitusratkaisuissa on valittava se vähempi paha. Amerikan pankkien kaatuminen maksoi Suomelle 40 miljardia. Samankaltainen peikko kolistelee nytkin porstuassa. Toiseen jytkyyn ei kuitenkaan ole enää varaa.

Siksi Jyrki Katainen (kok.) toivoo nyt kädet ristissä, että Suomi Shangri-La oli sittenkin vain Soinin satu, eikä todeksi tarkoitettu ohjelmajulistus. Onhan se kiva kertoa sellaista, mitä kansa haluaa kuulla.

Paljon, paljon vaikeampaa on miellyttää tosiasioilla. Sen viime sunnuntaikin todisti.