Uutiset

Soittaja ei heilu turhan takia

Hämeenlinnan seurakuntamusiikin moniosaaja, kanttori Matti Oikarinen on silmin nähden huojentunut mies.

Vuosia kestänyt väitöskirjahanke urkujen soiton kehollisuudesta ja ergonomisuudesta on takana. Oikarisen väitöskirja Urkurin soittoasennon biomekaaninen analyysi tarkastetaan perjantaina Sibelius-Akatemiassa.

Kyseessä on ensimmäinen urkujensoiton fyysistä elementtiä systemaattisesti tarkasteleva tutkimus Suomessa. Oikarinen on työssään videoinut ja analysoinut kolmea ammattitason urkuria kolmen erilaisen urkuohjelmiston parissa.

-Pyrkimys on ollut selvittää, miten soittotapahtuman voi toteuttaa mahdollisimman ekonomisesti ja ergonomisesti, Oikarinen kuvailee tutkimustaan.

-Kaikki lähtee pään sisästä. Soiton ei välttämättä tarvitse olla näyttävää ollakseen emotionaalisesti ilmaisevaa. Taitava muusikko tekee vain olennaisen soitettavan musiikin kannalta.


Soittoasennolla ?on väliä

Vaikka erilaiset selkä- ja jännetuppiongelmat ovatkin urkureilla yleisiä, Oikarinen itse ei ole kärsinyt sellaisista työssään.

Tutkimuksen yksi tärkeä tavoite onkin tuoda urkujensoiton pedagogiikkaan ylipäätään uutta tietoisuutta muusikon liikkeistä soittimen ääressä.

Tämä on alue, jota olemassa olevat urkukoulut ja oppikirjallisuus eivät Oikarisen mukaan paljonkaan huomioi.

Urut on erityislaatuinen soitin siinä mielessä, että soittajan tukipiste on lantion alueella: jalat tarvitaan jalkion soittamiseen. Tämä tuo pahimmillaan soittajan kehoon epäterveitä jännityksiä, mitkä voivat pitkittyneinä johtaa terveydellisiin ongelmiin.

-Huomasin mittausten kautta tarkemmin sen, että urkuri liikkuu urkupenkillä hyvin paljon. Tämä olisi hyvä jollain tavalla huomioida myös urkujensoiton opetuksessa, Oikarinen luonnehtii.

-Urkurin olisi myös hyvä silloin tällöin nähdä itsensä soittaessaan. Tällä voisi olla suotuisa vaikutus oppimisprosessiin. Oikarinen suositteleekin videointia yhdeksi metodiksi myös urkujensoiton opetukseen.


Tutkimusmetodien ?kehittäminen hidasta

Oikarisen tutkimus on kestänyt jo vuosia. Suurin syy on paitsi aineiston laajuus, myös sen analysoimisen työläys.

– Tutkimuksessa oli paljon välivaiheita, esimerkiksi yhtä tilastotiedeohjelmaa piti odottaa vuosi ennen kuin sen voi ottaa käyttöön tutkimuksessa, Oikarinen kertoo.

Tutkimusta hidasti myös se, ettei vastaavaa ollut aiemmin tehty maassamme.

– Lopulta sain aiheeseeni hyvää ohjausta paitsi muusikko-ohjaajaltani professori Erkki Tuppuraiselta myös lääketieteellisen ergonomian asiantuntijalta Esa-Pekka Takalalta.


Soiton fyysisyys ?tervetullut näkökulma

Soiton kehollisuus ja fyysisyys on toistaiseksi ollut melko harvinainen tutkimuskohde suomalaisessa musiikintutkimuksessa. Soittamisen tyyliin, autenttisuuteen ja teoksiin keskittyvä tutkimus on ollut niin Suomessa kuin muuallakin musiikkitieteen valtavirtaa.

Oikarisen tutkimus on erittäin tervetullut lisä myös siinä mielessä, että se on muusikkolähtöinen – soittajan asiantuntija-näkökulmasta kirjoitettu teos, joka varmasti löytää lukijansa myös suomalaisten kirkkomuusikoiden keskuudesta. (HäSa)