Uutiset

Sokea kerjääjä on ahkeroinut jo satoja vuosia

Vaivaisukot olivat aikoinaan perusturvan kulmakiviä. Hauhon Bartimeus on edustanut suomalaista vaivaisukkoperinnettä Roomassa saakka.
 

Sinertävään viittaan kietoutunut Bartimeus tervehtii tulijoita Hauhon kirkossa. Sokea vaivaisukko toimittaa tehtäväänsä edelleen väsymättä, vaikka puuveistoksella on ikää ainakin lähes 350 vuotta.

– Bartimeus on oikealla paikalla kirkon ovella toivottamassa tervetulleeksi kirkkoon. Samalla hän on jakamassa hyvinvointia muille kärsiville. Vaivaisukko muistuttaa myös, että kaikki kirkkoon tulevat ovat armon kerjäläisiä, kuvailee Hauhon kirkkoherra Tapani Vanhanen.

Hauhon Bartimeus on maamme vanhin vaivaisukko, sillä todennäköisesti se on tehty 1600-luvulla. Vuosisadat ovat kuluttaneet veistokselta varpaat ja toinen käsi on korvattu kömpelösti uudella. 

Ensimmäinen kirjallinen maininta Hauhon vaivaisukosta on vuodelta 1713, jolloin Isovihan aikana venäläinen sotilasjoukko tunkeutui ryöstöaikeissa Hauhon kirkkoon. 

Venäläiset eivät päässeet kirkkoon sisälle ovesta, jolloin joku heistä suutuksissaan löi kirkkopihassa seissyttä vaivaisukkoa miekalla päähän. Tieto tuntuu todelta, sillä ukon päälakea halkoo edelleen miekan lappeen viilto. 

Bartimeus on mukana Postin uudessa vaivaisukkoja esittelevässä pienoisarkissa. Hauhon vaivaisukon lisäksi postimerkkeihin on ikuistettu Soinin vaivaistyttö ja Alajärven vaivaisukko sekä kaikkien kolmen kotikirkot. Merkkien suunnittelija on Anssi Kähärä.

Vaivaisukkoja on jäljellä koko Suomesta arviolta 145. Ukkoja näistä on 144. Vain yksi veistos esittää naishahmoa. 

Yli sata vaivaisukkoa on edelleen alkuperäisessä tehtävässään anomassa rahaa köyhien ja vähäosaisten auttamiseksi. Puuveistoksen sijoituspaikkana on usein kirkon tai tapulin seinusta. 

Useimmat ukot ovat puujalkaisia sotainvalideja, Bartimeuksen vamma on sokeus.

– Vammaisena hän edustaa apua tarvitsevaa väestönosaa, Tapani Vanhanen muistuttaa.

Bartimeus eroaa tyypillisistä vaivaisukoista myös siinä, ettei veistoksessa ole raha-aukkoa, vaan hahmo kannattelee sylissään rautaista rahalipasta. 

Vaivaisukkoperinteen juuret ovat katolisen kirkon ajassa, jolloin avustuksia kerättiin kirkolle. Kirkon avustamisesta siirryttiin Ruotsi-Suomen valtakunnassa vähitellen vähäosaisten auttamiseen. Pelkistetty uhritukki muuttui Suomessa auttajiin vetoavammaksi ihmishahmoksi.

– Bartimeus saattaa olla keskiaikainen puuveistos, sillä sokealla Bartimeus-kerjäläisellä on raamatullinen esikuva, Tapani Vanhanen pohtii. 

Keskiajalla Hauhon kirkossa oli useita veistoksia, joista osa on palautettu konservoituina kirkkosaliin. 

Kirjallisista lähteistä tiedetään, että Bartimeus oli Hauholla 1700-luvulla sijoitettuna kirkkopihalle. Viimeistään 1800-luvun loppupuolella vaivaisukko väistyi pois rahakeruutehtävästään ja kiikutettiin säilöön kellotapuliin. 

Tapulista kirkon esineet siirrettiin Hauhon esinemuseoon kirkon vieressä sijaitsevaan entiseen lainajyvästön makasiiniin. 1970-luvulla Bartimeus oli vielä museossa, mutta kirkko kutsui vaivaisukkoa uudelleen 1980-luvulla.

– Edeltäjäni kirkkoherra Sakari Isotalon aikana vanhaa esineistöä ryhdyttiin siirtämään takaisin kirkkoon, Tapani Vanhanen tietää.

Eläkevuosien päätyttyä Bartimeus on matkaillut useamman kerran kotimaassa ja myös Italiassa. Bartimeus osallistui vaivaisukoista kertovaan näyttelyyn vuonna 2001 Seinäjoella ja vuonna 2013 Kerimäellä. Vuonna 2002 hauholainen vieraili Roomassa Vatikaanin oikeuspalatsissa järjestetyssä näyttelyssä. 

Eläkevuodet saattoivat olla veistoksen pelastus, sillä kirkkopihalla se oli säiden armolla. Kirkkoon palautettuna se kerää Hauhon seurakunnan diakoniarahastolle vuosittain satoja euroja rahaa. HäSa