Uutiset

Sokeriesitys on Suomelle kohtuuton

EU-komission esitys sokerin hinnanalennuksesta ei tullut yllätyksenä, mutta silti se kirvelee niin sokerintuottajia, alan teollisuutta ja muita sokerintuotannosta työtä saavia.

Erityisen rankka esitys on juurikkaanviljelyyn erikoistuneille Etelä- ja Länsi-Suomen maatiloille. Jurtinkasvatuksella on pitkät perinteet, ammattitaito on kehittynyt huippuunsa ja viljely on tähän asti ollut myös taloudellisesti kannattavaa.

Keskimääräinen viljelyala on vuosi vuodelta kasvanut. Viljelijät ovat erikoistuneet ja hankkineet tarvittavan viljely- ja korjuukaluston. Nyt kalliit investoinnit uhkaavat valua hukkaan. Jurttikoneilla on pian melkein romuraudan arvo.

Vaihtoehtoja löytyy vain viljan ja öljykasvien viljelyssä, mutta ne vaativat myös kone- ja laitehankintoja puimureista ja kuivureista alkaen. Niiden hintataso on alhainen ja markkinat ajoin kokonaan tukossa.

Kotimaista sokeria tuotetaan noin 2 500 tilalla ja jalostetaan kahdella tehtaalla, Salossa ja Säkylässä. Jos sokerintuotanto hinnanalennukseen loppuu, se tietää toimeentulon menettämistä joko kokonaan tai osittain kymmenelletuhannelle suomalaiselle.

Komissio perustelee esitystään ylituotannon leikkaamisella ja sokerin korkealla hinnalla. EU-sokerin hinta on kolminkertainen maailmanmarkkinahintaan verrattuna.

Maailmanmarkkinahinta ei kuitenkaan kerro koko totuutta. Se muodostuu tuottajamaiden ylijäämäsokerista, jota myydään tuettuna markkinoille halvemmalla kuin mitä omat kuluttajat siitä maksavat.

Suomen näkökulmasta selitys on kelvoton, sillä meillä omavaraisuusaste on vain 70 prosenttia. EU:n sokerivuori ei todellakaan ole suomalaisten syytä, mutta me kannamme sen seurauksia enemmän kuin pitäisi.

Sokerin hinnanalennus on luvattu hyvittää viljelijöille 60-prosenttisesti. Mitään sopimuksia lupauksen lunastamisesta ei kuitenkaan ole olemassa. Vaikka hyvitystä kansallisista varoista maksettaisiinkin muutaman vuoden ajan, se ei kestävästi takaisi sokerintuotannon jatkumista Suomessa. Hallitukset vaihtuvat, samoin valtion kassatilanne. Ihmeitä on lupa odottaa. Ne eivät kuitenkaan ole kovin todennäköisiä.

Jos sokerintuotanto loppuu, niin EU:n kuin kotoisten poliitikkojen aiemmat lupaukset osoittautuvat tyhjiksi. Kun EU:n liittymissopimusta kymmenkunta vuotta sitten valmisteltiin, tuolloin luvattiin lujasti, että kaikki tuotannonalat säilyvät Suomessa. Näin ei sokeriuudistuksen jälkeen käy ja pää on sen jälkeen auki myös muiden tuotteiden viljelyn lopettamiselle.

Kuluttajalle tuotannon loppuminen ei merkitse sitä eikä tätä, ellei elintarvikkeiden kotimaisuudelle lasketa arvoa. Sokerikilo maksaa kaupassa euron paikkeilla eikä sen halpeneminen muutamalla kymmenellä sentillä tunnu missään.

Taloudelliset seuraukset veronmaksajille koituvat sen sijaan uusista työttömistä. Verotulot jäävät saamatta ja työllistyminen on hankalaa, mutta turvaverkot on pidettävä kunnossa.

Mitään sopimusta lupauksen lunastamisesta ei ole olemassa.