Kolumnit Uutiset

Sokerivero saatava nopeasti Suomeen

Sokeri on kuulunut 200 vuotta suomalaisen ruokavalioon vaihtelevalla menestyksellä.

Vielä sata vuotta sitten söi jokainen suomalainen vajaat kolme grammaa sokeria päivässä, mutta nyt syömme sokeria yli 90 grammaa joka päivä.

Me olemme maailman makeanhimoisimpien maiden kärkikymmenikössä. Makeistenkulutus on Suomessa pohjoismaisella tasolla, noin 13 kiloa vuodessa.

Vuoden 2011 alussa voimaan tullut makeisvero on hillinnyt himoamme hitusen, mutta miten meidän käy nyt, kun makeisvero vuodenvaihteessa poistuu?

Jos makeisveron tilalle ei tule pian paljon puhuttua sokeriveroa, syömme itsemme vielä nykyistäkin sairaammiksi.

Mikäli kaikki olisi mennyt suunnitelmien mukaan, olisin lauantaina ollut tutustumassa Fazerin uuteen suklaamaailmaan, jonne bussilastillinen hämeenlinnalaisia meni tutustumaan.

Suklaanhimoiseksi ihmiseksi osoitin yllättävää luonteenlujuutta ja peruutin matkan. Kakkostyypin diabeetikkona ja lihavana minun paikkani ei ole suklaan ihmemaassa.

Samaa taistelua saan käydä harva se päivä kauppojen joulusuklaavuorien keskellä. Olisipa ihanaa, jos joskus vielä koittaisi päivä, jolloin herkut siirrettäisiin kokonaan omaan osastoonsa.

Siitä lienee turha haaveilla. Bisnes ajaa aina kansanterveyden ohi.

Olen varma, että sokeriverotus ohjaisi kuluttajia kohti terveellisempiä kulutustottumuksia. Liikalihavuus, kakkostyypin diabetes ja sydän- ja verisuonitaudit ovat jo nyt vitsaus kaikkialla länsimaissa.

Makeisvero on valmistevero, joka ulotettiin vain makeisiin, jäätelöihin ja virvoitusjuomiin. Sokerivero pitäisi ulottaa kaikkiin lisättyä sokeria sisältäviin tuotteisiin. Sokeri on terveydelle vaarallinen ruoka-aine ja sellaisena sitä pitäisi myös verottaa.

Ihan puskista sokeriveroa ei jouduttaisi edes ottamaan käyttöön.

Terveysperusteinen sokerivero on käytössä muun muassa Unkarissa ja vastaavanlaisia veroja on Tanskassa ja Norjassa. Myös Meksikossa tunnetaan herkkuvero.

Kun minä olin lapsi, suklaa ja karkit olivat harvinaista herkkua. Muistan vieläkin pennin nallekarkin maun suussa, ja Lola oli suklaapatukoiden aatelinen.

Tehdään herkuttelusta taas juhlaa. Ei suklaa kuulu jokaiseen päivään.

Jos on koko ajan pala Fazerin sinistä poskessa, alkaa sekin maistua puulta.