fbpx
Kolumnit Uutiset

Sopiminen tuhottiin, keskustelu pelastettiin

Tuijotin vielä tiistaina Facebook-feedini virtaa täysin musertuneena. Siinä ei näkynyt muuta kuin tylsämielistä mamuöyhötystä puolesta ja vastaan sekä ihmettelyä, että persuministeri ei kommentoi hänelle kuuluvia asioita. Tai ihmettelyä, että joku toinen persu hölmöilee/uhriutuu/uhkailee mediassa.

Tämä ei voi olla yksi maailman koulutetuimmista kansoista. Isot mediat sulkevat keskustelupalstojaan, koska “keskustelu” on silkkaa rikollisuutta ihmiskuntaa vastaan.

Kuten monet muutkin, harkitsen jo Fb-feedini siivoamista Mitä Vittua! -lehden linkkejä postailevista medialukutaidottomista urpoista tai jopa koko fb-kanavan sulkemista ja oikean elämän aloittamista. Jospa lukisi nettipropagandan sijasta vaikka kirjan?

Kunnes hallituksen tiedotustilaisuus iltapäivällä muuttaa kuin salamaniskusta kaiken. Seuraavana päivänä some pulppuaa jo sisältökeskustelua ja laskelmia siitä, kuka voittaa ja kuka häviää, kun palkansaajia kyykytetään pakkolakien avulla.

Häipyykö kansalaisten ostovoimasta kolme prosenttia vai enemmän, tuleeko yleislakko, olisiko EK voinut edes märimmissä unelmissaan toivoa enemmän? Postauksia entisten oppositiopoliitikkojen pyhistä lupauksista, joista ei hallituksessa enää ole yhtään mitään jäljellä.

Toisaalta hyväksyvää hyrinää oikeistosta, yrittäjiltä ja niiltä tahoilta, jotka eivät tee sunnuntaityötä tai ovat kokonaistyöajalla. On pakko tehdä kipeitä leikkauksia, muuten tästä ei nousta. Kyllähän me se kaikki tiedetään?

Vaikka tällaiseen keskiluokkaiseen, terveeseen ja tietotyötä tekevään varhaiskeski-ikäiseen ihmiseen hallituksen toimet eivät osukaan, pidän hallituksen politiikkaa Suomen kannalta äärimmäisen vahingollisena ja ennen kaikkea epäreiluna. Sitä se on erityisesti pienipalkkaisia julkisen sektorin naistyöntekijöitä kohtaan.

Kukaan ei kuitenkaan uhkaa tappaa minua, kun kerron mielipiteeni asiasta. Tekee mieli jopa kiittää hallitusta selkeän ideologisesta linjasta.

Hitto vie, politiikka on elossa taas. Ihan tavalliset ihmiset keskustelevat työehtosopimusten sisällöstä, kolmikannasta, parlamentarismista ja yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta. Asia-asioista.

Ehkä lähtevät sisuuntuneena jopa vaaleissa ehdolle? Äänestävät taas oman etunsa puolesta, eivätkä usko kaikkein populistisimpia lupauksia?

Pääasia, että puhutaan jostain muustakin kuin mamuista ja persuista. Henkinen degeneraatio lienee kuitenkin pahinta myrkkyä kansakunnalle.

Menot