Uutiset

Sopimisen mallia uudistettava

Viime liittokierros työmarkkinoilla oli kuin paluu vanhaan. Aikaan, jolloin eri liitot kilpailivat nimelliskorotuksista.

Ero on kuitenkin siinä, että ennen kilpailukyvyn rapautuminen ylisuurista nimelliskorotuksista korjattiin devalvaatioilla. Euroaikana se ei enää onnistu.

Kolmikantaisesti neuvotelluilla tupoilla taas hoidettiin euroajan alkuvuodet. Nollakorotuksia kompensoitiin veronalennuksilla. Kilpailukyky nousi maailman kärkeen ja vienti veti Nokian imussa.

EK julisti pari vuotta sitten, että tupojen aika on lopullisesti ohi.

Järjestelmässä on puutteensa. Kankeana se palvelee huonosti yritystasolla, eikä se ole parlamentaarisen demokratiamme mukainen. Keskitettyjen kautta työmarkkinajärjestöt astuvat eduskunnan postille ja päinvastoin.

Tuloksia ei kuitenkaan kiistä kukaan.

Nyt työmarkkinoilla ollaan hukassa. Uutta toimivaa mallia ei ole löydetty. Tupot historiaan huitaissut Elinkeinoelämän keskusliitto esittää nyt jonkinlaista raamimallia, joka on keskitettyjäkin kankeampi. EK on linjannut, ettei millään alalla saisi mennä yli prosentin korotuksiin.

EK:n lähtökohta työmarkkinapelisääntöjen uudistamisessa oli, että korotukset ja muut etuudet jakautuisivat entistä enemmän alan tai jopa yrityksen maksukyvyn mukaan.

Prosentin linjaus sotii pahasti edellä mainittua periaatetta vastaan. Yhtään paremmalta ei näytä työntekijäpuolella. SAK:n puheenjohtaja Lauri Lyly on puhunut siitä, miten prosentin korotus pitäisi olla ehdoton alaraja.

Koipussista kootuilta näyttävät myös SAK:n linjaukset.

Ainoastaan palkan sitominen yrityksen tulokseen tai tuottavuuskehitykseen tuo parannusta nykytilanteeseen. Tulospalkkausta on toki lisätty, mutta tarpeeseen nähden liian vähän.

Karkea malli yksityisellä puolella voisi esimerkiksi toimia niin, että hyvinä vuosina työntekijän olisi mahdollisuus saada peruspalkan yli 15 prosenttia ja huonona aikana hän saisi 85 prosenttia peruspalkasta.

Valtion ja kunnan töissä taas tuottavuus olisi palkanlisän määräävä tekijä. Tuottavuuden mittaamisessa on toki ongelmia juuri julkisella puolella, mutta mittareita löytyy, jos vain löytyy aitoa halua muuttaa ajattelua palkkapolitiikassa.

Jos Suomessa ei löydetä palkankorotuksiin ja yleensä palkanmaksuun nykyistä joustavampia tapoja, jatketaan liittosopimusmallilla, joka automaattisesti jatkaa ylisuurten korotusten kierrettä.

Pitää muistaa, että EK ja palkansaajien keskusjärjestöt vain suosittelevat korotusmääriä jäsenliitoilleen. Niillä on kuitenkin lopullinen sopimusoikeus ja keskusjärjestöjen ohjeistuksille voidaan viitata kintaalla.

Jo nyt monet liitot, joiden sopimus päättyy kohtapuoliin, ovat ilmoittaneet, että ne päättävät korotusvaatimuksistaan itsenäisesti. Ja ne nousevat yli EK:n suositusten. Hinnankorotuksiin kun halutaan kompensaatiota.