Kolumnit Uutiset

Sopimisen rumat kasvot paljastuivat

Työmarkkinoiden isokenkäiset kiikuttivat pääministeri Jyrki Kataiselle (kok.) tyhjän salkun. Siinä piti olla ay-liikkeen ja työnantajien EK:n esitys työurien pidentämiseksi, jopa eläkeiän nostamiseksi.

Miksi näin kävi, sitä selittelee STTK-pomo Mikko Mäenpää Kauppalehdessä.

Hänen mukaansa ay-puoli keskusteli tulevasta työmarkkinaratkaisusta, EK haki vastausta eläkeiän nostoon.

No, vaikea on sopia, jos neuvottelijat eivät tiedä, mistä sopia.

Sitä voi arvailla, puhuiko Mäenpää myös SAK:n ja Akavan suulla. Kenties SAK ymmärsi, että ollaan valitsemassa uutta paavia – Benedictus XVI:n seuraajaa. Korkeasti koulutettujen Akava ehkä pisteytti viinejä.

Kas kun fiksut ihmiset eivät ymmärtäneet kysyä Kataiselta, mistä meidän pitikään sopia!

Pääministerin virityksessä ei ollut tietenkään mitään epäselvää, mutta edunvalvojien lahjakkuudet pystyvät sotkemaan asian kuin asian.

Suomessa kirotaan vallankeskittymistä päivästä toiseen. Katainen teki kuten moni toivoi: jakoi valtaa.

Hän siirsi työurien pidentämistä koskevan esityksen tekemisen EK:n ja ay-puolen ratkaistavaksi. Tarkoitus oli kuulla niitä, joita asia koskee.

Tämän koepallon jälkeen sopii pohtia, mitä tarkoittaa vallan jakaminen.

Työurista päättäminen on kiusallisen ikävä asia, silti ratkaisuun pääseminen mittaa vain kahden osapuolen tahtoa.

Tahtotila oli hurjan paljon enemmän miinuksella kuin helmikuun lämpötila.

Miksi EK ja ay-puoli ei löytänyt sovintoa?

Nollatulosta selittää se, ettei neuvotteluissa ollut mukana kolmikannan kolmas osapuoli valtio, asiallisesti maan hallitus.

Neuvottelujen karilleajo paljasti kolmikantaisen sopimisen aidot ja rumat kasvot.

Ylistetty yhteinen sopiminen perustuu siihen, että EK ja ay-puoli sopivat ja laskun maksaa valtio.

Lasku kertyy muun muassa verohelpotuksista, joista ovat päässeet nauttimaan sekä palkansaajat että kapitalistit.

Työurien pidentämisessä laskua ei voi lähettää valtion kuitattavaksi. Ei millään ilveellä, koska pöydällä on saavutettujen etujen karsinta, ei jaettava kakku.

EK:n ja ay-liikkeen välejä koettelee hyttysen kokoinen kiista palkansaajien kolmen päivän vuotuisesta koulutuksesta.

Isot pojat ovat leikkineet lapsellisesti suunnilleen legoilla puolitoista vuotta. Tässä ollaan: EK tekee jälleen esityksen riidan ratkaisemiseksi.

Tulosta ei synny tässäkään asiassa EK:n, SAK:n, STTK:n ja Akavan voimin.

Kataisen hallitus on jo luvannut yrityksille lisää verohelpotuksia kolmen päivän koulutuksesta. Tarjous on liian pieni EK:lle, joten hallituksen pitää sitä korottaa.

Korporaatioilla saa olla valtaa, pitäisi niillä kuitenkin olla myös rohkeutta kantaa vastuuta myös ikävistä asioista.

Päivän lehti

1.4.2020