Kolumnit Uutiset

Sori, kun naamani saattaa ärsyttää

Pari kesää sitten kokoomuksen puoluekokous ylisti Alexander Stubbin puolueen puheenjohtajaksi. Olin yllättynyt, koska Jan Vapaavuoren linjapuhe oli parempi.

Puoluekokousuutisestani tuli hengästyttävän raivoisa palaute. Sen kertominen lukijoille, että Stubb valittiin, tulkittiin siten, että kannatin häntä. Oho, sanoisi Eemeli.

Ihan kuin tässä voisi leimautua kenenkään poliitikon perässähiihtäjäksi. Sitä paitsi senkin ainoan kerran, kun olen käynyt Alexin kanssa moottoriradalla hiihtämässä, en todellakaan hiihtänyt perässä.

Ihan vähäsen osaan ehkä samastua pikkuveljeksenikin luullun ministerin nykyiseen olotilaan. Hänen naamansa ärsyttää erittäin monia, kuten ehkä minunkin kerran viikossa lehteen painettava kalpeahko kuvajaiseni.

Ärsyyntyminen on onneksi ärsyyntyjien ongelma. Siitä vaan, jos naama ei miellytä tai viisikymppisten trikooasuisten miesten aktiivinen liikuntaharrastus puistattaa. Työ ja vapaa-aika menevät julkisissa ammateissa väkisinkin onnellisesti sekaisin.

Olisi varmaan parempi, jos Alex olisi tavanomaisen poliitikkokaavan mukaan ylipainoinen ja huojuisi sydäninfarktin partaalla.

Hänen pitäisi mongertaa tankeroenglantia ja pukeutua huonosti. Herraskainen eli ruotsinkielinen tausta keittää sappea suurissa tynnyreissä.

Eduskunnan edessä Stubb teki alokasmaisen ja käsittämättömän virheen, mokasi, sai pahan ajatuskatkon ja erehtyi, mutta nyt ei mikään anteeksipyyntö riitä.

Anteeksipyytelyhän se tietysti vasta ärsyttääkin.

Ilmoittautukoon välittömästi vähintäänkin waltionkonttorin kirjaamoon yleisenä virastoaikana se, joka ei ole koskaan mokannut.

Erehtyminen on inhimillistä, mutta politiikka ei.

En yhtään puolusta omaan ylimielisyyteensäkin sortuneen Stubbin prosenttisekoilua. Se johtaisi monissa muissa maissa ministerin eroon.

Kaikkia tasavallan ongelmia ei voi kuitenkaan panna samaan piikkiin.

Ehkä Alexin pitäisi kysyä Iiro Viinaselta. Ei Iiroakaan 1990-luvun laman aikana kovin laajasti rakastettu.

Jokin raja raivonpidolla pitää olla. Sokea inho pulppusi ja kuohui Tampereen Koskikeskuksessa, kun colajuomat heitettiin ministerin naamalle.

Halpamainen häirintä ei kuulu Suomeen, jossa poliitikot ovat saaneet kulkea rauhassa kansan keskuudessa. Se on arvo, josta ei pidä tinkiä.