Uutiset

Sossu ei saa penkoa

Lastensuojelun palvelupäällikkö ei muista uraltaan tilannetta, joka olisi verrattavissa ”koirantuhkatapaukseen.”

Tapaus nousi otsikoihin viime viikolla, kun lapsia kotona hoitanut työntekijä kurkisti koirantuhkauurnaan ja ilmoitti löytämästään ”huumekätköstä” poliisille, joka ryntäsi tekemään kotietsinnän.

Hämeen Sanomien tietojen mukaan kaupunki osti ostopalveluna koirantuhkakurkkaajan yksinhuoltajaäidin kotiin.

Kaupungin ja yrityksen välinen ostopalvelusopimus on yhä voimassa.

Hämeenlinnan lastensuojelupalveluiden palvelupäällikkö Marja Hänninen muistuttaa, että vastaavanlaisia asiakaskäyntejä on vuodessa satoja ilman, että palvelun laadussa on huomautettavaa.

Hän ei muista uraltaan yhtään vastaavaa tilannetta, jossa työntekijä olisi uteliaisuuttaan penkonut paikkoja asiakkaan kotona.

– Olen ollut palvelupäällikkönä kuntaliitoksesta lähtien, ja sitä ennen johtavana sosiaalityöntekijänä. En muista mitään, mikä olisi edes verrattavissa tähän.

Rikosilmoitus etenee omia latujaan
Yksinhuoltajaäiti teki lastenhoitajasta rikosilmoituksen, sillä koirantuhkan sisältänyt rasia oli sinetöity, eikä työntekijällä ollut asiaa tutkia kodin tavaroita. Poliisi tutkii tapausta vääränä ilmiantona.

– Toki siitä tulee olemaan seurauksia, ei tästä ihan olankohautuksella päästä. Tapaus on myös meillä selviteltävänä. Työntekijästä tehty rikosilmoitus etenee omia latujaan, Hänninen sanoo.

Hämeenlinnan kaupungilla on puitesopimus noin 180 palveluntarjoajan kanssa, joista 60-70 palveluja käytetään säännöllisesti. Suurin osa näistä tarjoaa lastensuojeluun liittyviä palveluja.

Vuosittain tulee ilmi muutamia tapauksia, joissa palvelua ei ole koettu asianmukaiseksi.

– Vuosittain yksi tai kaksi sopimusta irtisanotaan, jos huomataan, ettei palvelu pelaa, kertoo Lasten ja nuorten palveluiden tilaajapäällikkö Jari Pekuri.

Kotikäyntejä käytännössä mahdoton valvoa
Kaupungilla on velvollisuus valvoa ostettavaa palvelua. Parhaillaan on käynnissä kierros, jossa kaupunki käy katsomassa ostopalvelua tuottavissa laitoksissa, onko toiminta asianmukaista.

Hännisen ja Pekurin mukaan kaupunkilaisten kotiin ostettavia palveluita on käytännössä mahdoton valvoa nykyistä tarkemmin.

– Lähtökohta on se, että palveluntarjoajilla on ammattitaitoisia ihmisiä tekemässä työtään, jotka tietävät miten ihmisten kodeissa kuuluu olla. Siihen ei kuulu huushollin penkominen, Hänninen sanoo.

Epäkohdat palveluissa paljastuvat lähes yksinomaan saadun palautteen perusteella.

– Meillä ei ole mitään mahdollisuutta tarkastaa, miten yksityiskodeissa toimitaan.

Kaupungin omien tai ostopalveluna tuotettujen palvelujen tarkempaa ohjeistamista ei myöskään ole nähty tarpeelliseksi.

– Meillä on paljon ohjeistusta siitä, tästä ja tuosta, mutta koskaan ohjeistusta ei saada absoluuttisesti aukottomaksi. Suhtaudun aika kriittisesti ajatukseen, että olisi joku litania mitä saa ja mitä ei saa asiakkaan kotona tehdä, Hänninen sanoo.

Pekuri kuitenkin sanoo, että sopimuksiin on kirjattu, että palvelua tarjoavan yrityksen on tarkistettava työntekijöidensä taustat.

– Emme ole tehneet mitään pistotarkastuksia työntekijöiden taustoihin. (HäSa)

Vanhustenhoitajille varkaussyytökset ovat tuttuja
Vanhusten kodeissa työtä tekeville varkaussyytökset kuuluvat työnkuvaan. Jo lievästi dementoitunut vanhus hukkaa helposti tavaroitaan. Toisinaan vanhukset epäilevät kodissa vierailleen henkilön kähveltäneen hukassa olevan lompakon.

Vastaavia syytöksiä tulee ilmi säännöllisesti, mutta esimerkiksi tänä vuonna kaikki Hämeenlinnan kaupungin ikäihmisten palvelujen tietoon tulleet tapaukset on todettu aiheettomiksi.

– Sitten näitä hukkuneita tavaroita etsitään yhdessä vanhuksen kanssa. Muistikatkot liittyvät usein ikäihmisen taudinkuvaan, kertoo ikäihmisten koti- ja asumispalveluiden palvelujohtaja Tuovi Sohlberg.

Kaikkia kotikäyntejä tekeviä kaupungin tai ostopalvelusopimuksen tehneiden yritysten työntekijöitä kohtaan esitetyt syytökset kirjataan hoitajapalvelusuunnitelmaan ja selvitetään. Käytännössä lähes kaikki syytökset jäävät vanhuksen ja tämän omaisten, sekä työntekijän ja lähimmän esimiehen tietoon ja selvitettäviksi.

– Tapauksia ei käsitellä sen tarkemmin, ellei syytös tule omaisilta. Tällaisia tapauksia ei tule vastaan juuri koskaan.

Varmuuden vuoksi ikäihmisten palvelujen työntekijöille on annettu ohjeistus, etteivät he saa käsitellä asiakkaan rahoja edes vanhuksen niin pyytäessä.

Koti on arka paikka
Sosiaalihuollon valvonta mielletään vielä vain aluehallintoviraston (avi) hommaksi. Etelä-Suomen aluehallintoviraston sosiaalihuollon tulosryhmävastaava Leena Kirmanen muistuttaa, että kunnilla on vastuu valvoa sekä omaa toimintaansa että ostopalvelua laitoksissa ja asiakkaiden kotona.

– Ihmisten koti on areena, joka on haavoittuva. Usein autetaan heikkoja ihmisiä. Kunnan tulisi valvoa myös kotiin annettavaa palvelua. Se on vielä monessa kunnassa kehittämisen vaiheessa, koska laki on muuttunut, Kirmanen sanoo.

Kirmanen korostaakin, että sosiaalitoimessa kaikki lähtee koulutetuista ihmisistä, jotka tietävät, mitä tekevät.

Sosiaalihuollon alalla kirjo on kuitenkin valtava. Erilaisia töitä on paljon aina talonmiehestä raskaaseen laitoshoitoon.

Kantelumahdollisuus
Suomessa sosiaalihuollon valvonta toimii pääsääntöisesti, vaikka kehittämistä vielä onkin.

Pelkästään yksityistä sosiaalialan toimintaa suunnittelevan firman on tehtävä palvelustaan ilmoitus sijaintipaikan sosiaalitoimelle. Sosiaalitoimi puolestaan arvioi sen ja lähettää aluehallintovirastoon, joka lähettää tiedot Valveri-rekisteriin. Myös Valviralla on oma valvontavelvollisuus.

Avi käsittelee ihmisten kanteluita. Viime vuonna Kanta-Hämeessä ratkaistiin 30 kantelua, jotka olivat sosiaalihuollon alaisia. Yhteensä kanteluita tehtiin Etelä-Suomen avin alueella 200.

– Kantelumahdollisuus on, mutta palvelun tuottajalla on myös oma vastuu.